Kalle eli Kaarle XII

No hei taas lapset. Terveisiä täältä Hurinan känniblogista. Ei vais, oikeasti en ole edes hirveän humalassa. Itse asiassa viimeinen, mitä join, oli vain pelkkää ginger alea. Mutta lyhykäinen (oletettavasti, koska väsyttää) baariraportti.

Tänään iltaa olivat viettämässä kanssani "Horisontissa majakoiden epileptinen välke" (hehee) Viive ja ystäväni Hinku. Joimme täällä punaviiniä ja yhdet oluet ja selvisimme päivän ihmissuhdekeskustelut käytyämme vihdoin liikenteeseen joskus reilumman puoleisesti puolen yön jälkeen. Suuntasimme kohti Kallea, koska viime viikonloppuna kaverini eksä oli sitä huomattavasti minulle kehunut (mutta silloin koko yläkerta oli yksityistilaisuuden vuoksi suljettu). Tällä kertaa eteemme ei osunut tällaisia ongelmia. Noh, perillähän oli tietysti havaittavissa kaksi jonoa ja arvoin siinä, että missähän jonossa tässä pitäisi olla. Kävelin iloisesti toisen jonon päähän, jossa mies alkoi välittömästi tuijottaa minua intensiivisesti. Hänen tuijotuksensa rohkaisemana kysyin, että mitä eroa näillä jonoilla on ja hän selitti, että toinen on vippijono (Vippijono? Minä olen tähän asti luullut, että vipillä pääsee jonon ohi.) ja toinen on sitten taviksille. Noh jäin siihen sitten seisoskelemaan ja ihmettelin, kun Hinku ja Viive vain hipsivät ohitse ja mietin, että mitä hemmettiä, että mihin he nyt ovat liukenemassa. Vasta kun portsari tuli päästämään ihmisiä sisälle, tajuan, että olen kiilannut suoraan toisen jonon ensimmäiseksi! Hehee, kuvittelin nimittäin, että jono etenee siihen toiseen suuntaan ja siellä on joku toinen ovi. (Siis hei, onhan Manalassakin!) Tajuan, että mies on tuijottanut minua koko ajan sen vuoksi, että olen ääriröyhkeänä kiilannut pitkän jonon ensimmäiseksi ihan pokkana. Hemmetti soikoon, hehee, se oli kyllä aika huvittavaa. Eipä sitten muuta kuin marssit vain jonon toiseen päähän, jossa hihittelin aika pitkään itsekseni nolostuttavaa mokaani. Mutta kun minä ihan oikeasti kuvittelin, että se jono etenee siihen toiseen suuntaan!

Noh, eipä sitten jonotuksesta sen kummempia, paitsi että kun pääsimme jälleen jonon keulille täytyy sanoa, että portsarit olivat ihan käsittämättömän ystävällisiä. Kaikki krediitit heille. Sisällä Kallessa, hoh hoijaa. ;) Tsekkasimme Hingun kanssa (Viive hipsi jo jonosta kotiin) ensin alakerran ja naureskelimme takabaarille, koska se oli niin hemmetin täynnä, ettei sinne mahtunut edes kävelemään sisälle ja lämpötilakin hipoi ihan omia ylväitä lukemiaan. Tilasimme juomat alakerrasta. Minä tilasin meille tervasnapsit ja Hinku tilasi lisäksi itselleen oluen. Jatkoimme matkaa yläkerran tanssipuolelle. Siellä ensimmäinen mies lähestyi minua kysyen, että mitä kello on ja yritin parhaani mukaan arvailla (koska käytän rannekelloa suhteellisen harvoin). Sitten hän huomautti, että hengitykseni haisee ihan tervalle/sisupastilleille ja alkoi kuittailla siitä asiasta jotain. Siis hei, jos minä juuri ryypiskelen raakaa tervasnapsia, niin onhan se toki mahdollista, että henkeni tuoksahtaa tervasnapsille! Se nyt on vain taas yksi näitä elämän raadollisia tosiseikkoja. Miehen sävy muuttui vähän ikäväksi, mutta kaivoin kuitenkin ihan ystävällisesti hänelle kännykkäni esiin ja näytin siitä kellon ajan. Sitten häivyin paikalta. Tässä vaiheessa Hinku oli bongannut jonkun tuttavansa ja keskusteli hänen kanssaan niin intensiivisesti, ettei siinä ollut minulla osaa eikä arpaa, joten menin notkumaan jonnekin reunapöytään. Hetken siinä istuttuani ja tanssijoita tuijotettuani illan miellyttävin mies lähestyi minua. Hän oli suomenruotsalainen ja myyntialalla. Juttelimme jonkin aikaa niitä näitä. Mielenkiintoista on, että kun selitin näitä elämäntilanteitani hänelle, niin hän kommentoi, että vaikutan aika harmoniselta. Hmm...tai siis vaikutin hänestä ihan tasapainoiselta, vaikka olinkin lukenut filosofiaa, valmistunut, haahuillut työelämässä (opettajana), vaihtanut opiskelualaa ja jälleen lukemassa pääsykokeisiin. No, ehkä se voi kuulostaa vähän epäilyttävältä... Tilitin miehelle tietysti myös tervasnapsitraumaani ja aloin pikaisesti syödä purkkaa. Hän lohdutti minua sillä, että hiukseni kuulemma tuoksuivat hyvälle ja sanoi, että ko. mies ei varmaan huomannut sitä. (Thanks.) Hinku ilmaantui paikalle ja halusi mennä vessaan. Mies kysyi, että haluaisinko vielä joskus tavata, mihin vastasin jotain älykästä tyyliin: "Ööö..." (kirjaimellisesti) ja sitten hän sanoikin, että mene sinne vessaan. Toivotin hänelle hyvää illan jatkoa ja lähdin jatkamaan matkaa.

Loppuilta olikin sitten aika kaoottista. Parhaita kohtia olivat hetket tanssilattialla Hingun kanssa. Tanssimme mm. Bailandoa ja Snapin "Poweria". Se oli kyllä hauskaa! (Musiikkimakuni on hyvin avarakatseinen.) Mutta ne miehet, huh hoijaa... Suunnilleen koko baarissa ei ollut oikein ketään, josta olisi voinut edes puolivakavissaan kiinnostua tai sitten sellaisia ei vain osunut kohdalle. Kaikki meitä lähestyneet miehet olivat ihan sekaisin ja käyttäytyivät ihan kummallisesti. (Eikä oikein löytynyt sellaisiakaan ehdokkaita, joita olisi itse inspiroitunut lähestymään.) Lopulta Hinku vielä hukkasi tumppunsa tai siis oikeastaan narikka hukkasi ne. Että sellaista. Enpä usko, että koen lähitulevaisuudessa suurta tarvetta mennä tähän baariin uudestaan. Jotenkin tuntuu, että ehkä se ei kuitenkaan ole minun paikkani. Vaikka mikähän sitten olisi? Nämä kolmen viime viikonlopun baarireissut eivät kyllä ole olleet erityisen antoisia. Ennemminkin on tuntunut siltä, että kuinka olen ikinä voinut löytää baarista ketään mielenkiintoisia ihmisiä. Ja sitten mietiskelin vielä sitä (tietysti), kun Jamie sanoi, että on tavannut monia mielenkiintoisia naisia baareissa. Niinpä niin. Sekin vielä. Huooh. Hän kyllä tapaa, mutta minä en. Nähtävästi kaikki mielenkiintoiset (edes jollain tapaa) miehet ovat tämän seurusteluyritykseni aikana kadonneet baareista. Siltä se on ainakin näinä kolmena viikonloppuna näyttänyt. (Jälkikäteen lisätty tulkintaopas näille lauseille: Kyse oli subjektiivisen fiilikseni kuvauksesta, joka voi johtua mm. siitä, että erostani on niin vähän aikaa tai siitä, että olen katsonut väärään suuntaan tai seissyt väärässä paikassa tai että niin monet ovat olleet niin tolkuttomassa humalassa. Voi olla myös, että aurastani on lähtenyt vääränlaista säteilyä tai tähdet ovat olleet vähemmän hyvässä kulmassa tms. Tarkoitukseni ei ole siis sanoa, etteikö näissä baareissa varmasti olisi oikein miellyttäviä miehiä. Ylipäätään se, ettei joskus tunne erityistä vetoa jonkun baari-illan aikana ketään kohtaan, ei tarkoita sitä, että paikalla olleissa miehissä olisi sinänsä yhtään mitään vikaa. Kiinnostumiset kun ovat mielestäni osittain aika mystisiä ja satunnaisia juttuja.) Ja Hinku oli ihan yli-innokas. Minä en olisi jossain vaiheessa jaksanut edes enää katsella ympärilleni, mutta Hinku repi minua milloin minnekin "paremmille metsästysmaille". No sellaista tänään...

Kävelin kotiin ja Hinku kohti busseja. Että sen pituinen tämä ilta ja nyt taas viikko kotona oletettavasti ilman mitään sen suurempia ihmissuhdevirikkeitä. Paitsi että ensi viikonloppuna saatan tavata yhden bloggaajan ehkä... ;)

Lisäys klo 20.08: Ihmissuhde-blogista (tai muista blogeista) tätä juttua lukemaan päätyneet, lukekaahan toki tämäkin.