Mielenosoituksessa
Tämä on ollut raskas päivä. Olen ollut koko ajan itkemäisilläni. Olen taas siinä yliherkistyneessä tilassa, jossa maailman ja ihmisten kärsimykset tuntuvat lähes sietämättömiltä. Enkä tiedä mitä tehdä ja kuinka saavuttaa ne asiat, jotka toivoisin saavuttavani. Yritän sanoa itselleni, että minun ei ole syytä masentua, mutta tänään jälleen kaikki kauniit kappaleet, näyt ja ihmiset saavat minut itkemään. Miten se tehdään, että ollaan iloisia, kun kaikki ovat niin surullisia ja yksinäisiä? Yritän vakuuttaa itselleni, että kaikki eivät ole, että onhan onneakin, mutta lähes kenen tahansa ihmisen kanssa, kun puhuu vähän pidempään ja kaivautuu vähän syvemmälle, löytyy yksinäisyyttä. Miksi on niin, että kun herkistyy sille, mikä on kaunista, herkistyy myös sille mikä on surullista? Ja mitä pitäisi tehdä? Ja kenties minun suruni on vain itsesääliä, jonka kuvittelen myötätunnoksi? En pysty hymyilemään.
Mielenosoitus. Ihmiset kokoontuivat Kiasmalla. Joskus 17.20 joku alkaa vihdoin puhua kaiuttimeen, ensin suomeksi ja sitten arabiaksi. Joukko lähtee liikkeelle poliisiauton johdolla. Kadut tyhjennetään sitä varten. Ensin Rautatieasemalle. Joku huutaa kaiuttimiin iskulauseita, jotka keskushenkilöt pidemmällä joukossa toistavat ja joukko vastaa: "Israel pois Libanonista", "Tulitauko nyt", "Nyt, nyt, nyt", "Jenkit pois Irakista", "Israel, murhaaja", "Israel, boikottiin" "Bush, murhaaja", "Vanhanen herää, Libanon kärsii", "Helsinki rauhan puolesta", "Eurooppa rauhan puolesta", "Maailma rauhan puolesta", "Maailma, tule ikkunaan, täällä huutaa Lebanon", "Maailma, tule ikkunaan, täällä huutaa Palestiina", "One, two, three, four, we don't want your fucking war", "five, six seven, eight, stop the killing, stop the hate" jne. jne. Osa lauseista on arabiaksi. En ymmärrä.
Tunnen oloni täysin ristiriitaiseksi joukossa, koska haluan rauhaa, mutta en halua huutaa "Israel murhaaja" tai mitään vastaavaa, koska koen sen rauhan aatteen vastaiseksi. Onhan Hizbollahkin murhaaja. Eikö kaikki sota ole murhaa? Huokaus. Oikeutettu sota? Mitä se on? Mielenosoitukseen osallistuva joukko on kovin kirjava. En pysty allekirjoittamaan kaikkia huutoja tai kylttejä. Olenko tässä joukossa edustamassa heitäkin samalla haluamattani?
Mitä mieltä on huutaa, että joku henkilö tai kansa on murhaaja? Helvetti, me kaikki olemme murhaajia. Tavalla tai toisella. Miksi emme voi marssia vain rauhan puolesta ilman aggressiota?
Ohitamme ihmisiä terasseilla. Ohikulkijat tuijottavat ja pysähtyvät ottamaan kuvia. Pukumiehet oluidensa ääressä eivät anna rahaa keräykseen. Mutta mistä edes tiedän, että rahat todella menevät Libanonin siviiliuhreille ja pakolaisille?
Törmäämme vastamielenosoitukseen Israelin puolesta. Joku uskonnollinen joukkio on noussut bussin katolle puolustamaan Israelia. Myöhemmin käy ilmi, että heillä ei ole mielenosoituslupaa. Tilanne alkaa kärjistyä ja jotkut joukosta alkavat heitellä heitä tomaateilla ja kananmunilla. Heidän on täytynyt varautua ottamalla niitä mukaan. Yksi heittäjistä on nuori, kaunis tyttö. Aivan lapsi vielä. Heittäjien silmät näyttävät riemukkailta. He nauttivat.
Mielenosoittajat ovat vähällä juuttua tähän konfliktiin. Lopulta vastamielenosoittajat poistuvat banderolleineen ja kulkue jatkaa matkaansa Israelin lähetystön edustalle. Poliisin ovat aidanneet alueen ja valvovat tilannetta rauhallisina puuttumatta siihen.
Jotkut mielenosoittajat, monet heistä lapsia, alkavat polttaa kylttejä, joissa on kuvia heidän terroristeiksi määrittelemistään poliitikoista, kuten George Bushista. He myös heittävät kuvia ajotielle, niin että autot ajavat niiden päältä.
Joku yrittää pyytää kovaäänisissä suomeksi, että he eivät polttaisi kylttejä, sillä niiden tekemisessä oli kova vaiva ja niitä tarvitaan tulevissa mielenosoituksissa. Kaikki eivät ymmärrä suomea.
Huomaan itse siirtyneeni konfliktien myötä täysin kuvaajan rooliin, vaikka ensin olin osa mieltään osoittavaa joukkoa. Nyt vain kuvaan palavia kylttejä, rentoja poliiseja, lapsia, puhujia, ihmisiä ja olen todella surullinen ja väsynyt. En tiedä, menenkö enää mielenosoitukseen. En tiedä, mitä tehdä.
Tätäkö on rauha?
Mistä saada toivoa?
Väsyttää niin.
Mielenosoitus. Ihmiset kokoontuivat Kiasmalla. Joskus 17.20 joku alkaa vihdoin puhua kaiuttimeen, ensin suomeksi ja sitten arabiaksi. Joukko lähtee liikkeelle poliisiauton johdolla. Kadut tyhjennetään sitä varten. Ensin Rautatieasemalle. Joku huutaa kaiuttimiin iskulauseita, jotka keskushenkilöt pidemmällä joukossa toistavat ja joukko vastaa: "Israel pois Libanonista", "Tulitauko nyt", "Nyt, nyt, nyt", "Jenkit pois Irakista", "Israel, murhaaja", "Israel, boikottiin" "Bush, murhaaja", "Vanhanen herää, Libanon kärsii", "Helsinki rauhan puolesta", "Eurooppa rauhan puolesta", "Maailma rauhan puolesta", "Maailma, tule ikkunaan, täällä huutaa Lebanon", "Maailma, tule ikkunaan, täällä huutaa Palestiina", "One, two, three, four, we don't want your fucking war", "five, six seven, eight, stop the killing, stop the hate" jne. jne. Osa lauseista on arabiaksi. En ymmärrä.
Tunnen oloni täysin ristiriitaiseksi joukossa, koska haluan rauhaa, mutta en halua huutaa "Israel murhaaja" tai mitään vastaavaa, koska koen sen rauhan aatteen vastaiseksi. Onhan Hizbollahkin murhaaja. Eikö kaikki sota ole murhaa? Huokaus. Oikeutettu sota? Mitä se on? Mielenosoitukseen osallistuva joukko on kovin kirjava. En pysty allekirjoittamaan kaikkia huutoja tai kylttejä. Olenko tässä joukossa edustamassa heitäkin samalla haluamattani?
Mitä mieltä on huutaa, että joku henkilö tai kansa on murhaaja? Helvetti, me kaikki olemme murhaajia. Tavalla tai toisella. Miksi emme voi marssia vain rauhan puolesta ilman aggressiota?
Ohitamme ihmisiä terasseilla. Ohikulkijat tuijottavat ja pysähtyvät ottamaan kuvia. Pukumiehet oluidensa ääressä eivät anna rahaa keräykseen. Mutta mistä edes tiedän, että rahat todella menevät Libanonin siviiliuhreille ja pakolaisille?
Törmäämme vastamielenosoitukseen Israelin puolesta. Joku uskonnollinen joukkio on noussut bussin katolle puolustamaan Israelia. Myöhemmin käy ilmi, että heillä ei ole mielenosoituslupaa. Tilanne alkaa kärjistyä ja jotkut joukosta alkavat heitellä heitä tomaateilla ja kananmunilla. Heidän on täytynyt varautua ottamalla niitä mukaan. Yksi heittäjistä on nuori, kaunis tyttö. Aivan lapsi vielä. Heittäjien silmät näyttävät riemukkailta. He nauttivat.
Mielenosoittajat ovat vähällä juuttua tähän konfliktiin. Lopulta vastamielenosoittajat poistuvat banderolleineen ja kulkue jatkaa matkaansa Israelin lähetystön edustalle. Poliisin ovat aidanneet alueen ja valvovat tilannetta rauhallisina puuttumatta siihen.
Jotkut mielenosoittajat, monet heistä lapsia, alkavat polttaa kylttejä, joissa on kuvia heidän terroristeiksi määrittelemistään poliitikoista, kuten George Bushista. He myös heittävät kuvia ajotielle, niin että autot ajavat niiden päältä.
Joku yrittää pyytää kovaäänisissä suomeksi, että he eivät polttaisi kylttejä, sillä niiden tekemisessä oli kova vaiva ja niitä tarvitaan tulevissa mielenosoituksissa. Kaikki eivät ymmärrä suomea.
Huomaan itse siirtyneeni konfliktien myötä täysin kuvaajan rooliin, vaikka ensin olin osa mieltään osoittavaa joukkoa. Nyt vain kuvaan palavia kylttejä, rentoja poliiseja, lapsia, puhujia, ihmisiä ja olen todella surullinen ja väsynyt. En tiedä, menenkö enää mielenosoitukseen. En tiedä, mitä tehdä.
Tätäkö on rauha?
Mistä saada toivoa?
Väsyttää niin.
Tunnisteet: kärsimys, mielenosoitukset, suru, tunteet, valokuvaus
kirjoitti: Hurina klo 23:03
Kommentit: 64
Harmillista, toissa viikolla tunnelma oli vielä aivan erilainen, iloinen ja positiivisella tavalla "taistelunhaluinen", toiveikas. Oli ilo nähdä normaalisti tapettiin sulautuvia, mykän oloisia somalialaisnaisia ja tyttöjä hymyilemässä ja huutamassa iskulauseita. Kaipa tilanteen pitkittyessä turhautuminen kasvaa ja reaktiot kärjistyvät... tätähän on nähty maailman sivu :(
Hienosti dokumentoitu.
Melkein kun olisin ollut mukana, tosi hieno raportti!!!
Olitpa saanut ajatuksesi hyvin esille.Mielipiteesi ja tapahtumien kulku kuvien avulla oli selkeää.Kuin olisin kulkenut joukossa.
Ja,tätäkö on rauha? Sitä jäin muuten pohtimaan minäkin.
Pysähdyttävä kirjoitus, jotenkin (tilanteen) toivottomuus tuli hyvin esille.
Voi ei, tuo on niin arvattavaa. Tiedätkö, joka ikisessä sodanvastaisessa mielenosoituksessa, jossa olen ollut, on ollut tuon tyyppistä virettä ilmassa. Ei tietysti noin suorana ja järkyttävänä, mutta kuitenkin. Ja kuitenkin juuri kun on niin helppoa nähdä, miten sodat kasvavat kuin lumipallot sellaisesta pienestä vastenmielisestä suunsoitosta.
Ehkä on ihan hyvä, että olin naimisissa työn kanssa enkä päässyt. Kirjoituksesi toi elävästi esiin sen muiston, mikä minulla yleensäkin mielenosoituksista on: niissä vaivaantuu ilmapiirin vihamielisyydestä ja sellaisista ääliömäisistä megafoniin karjutuista iskulauseista, joihin kulkijoiden odotetaan yhtyvän.
Kun kuitenkin paljon tehokkaampi olisi hiljainen hautajaiskulkue mustissa vaatteissa.
Tuo Israelin vihaaminen vielä. Tunsin yhdne libanonlaisen pakolaisperheen 90-luvun alussa, kävin usein siellä syömässä, auttamassa lapsia läksyissä jne., muuten vain hengaamassa. Mutta lopulta en enää jaksanut, koska esim. jos piirsimme, lapset piirsivät aina pommeja, jotka tipahtavat israelilaisten niskaan jne. Tietysti on ymmärrettävää, että pakolaisuus jättää hirvittävät traumat, mutta jotenkin sitä ei voi antaa anteeksi, että vanhemmat sanovat tuollaisia kuvia nähtyään vain hyvä ja oikein niille paskoille.
Tämä on epäilemättä myös syy siihen, miksi olen periaatteessa samaa mieltä kuin Eufemia kähmimiskeskustelussa: ei saa läpätä takaisin... koska se ei ole "hyvä" eikä "oikein", pitäisi kutsua poliisi paikalle jne. - minä näen aina nuo lapset ja niiden kuvat, kun luen tekstiä, jossa käydään mitä hyvänsä sotaa tai otetaan koston tai asioiden oikaisemisen oikeus omiin käsiin instant, samantien.
Ja tietysti sitä on itse kuitenkin tajuttoman huono näissä jutuissa käytännössä. Olen tänäkin kesänä potkaissut autoa miesten huudettua sieltä hyvä perse ja jäätyä sitten nalkkiin punaisiin valoihin - pyöräilin vierelle ja monotin. Jälkeenpäin olin ihan järkyttynyt tavallani, istuin vain kotona kuin lahna ja mietin, että tästä se kaikki lukkoasetelmaisuus lähtee.
Mutta ne lapset, vielä. Lopulta olin niin väsynyt jo etukäteen, etten enää jaksanut nähdä perhettä. Selitin heille kyllä, miksi. Se kaikki viha. Sellaista ei osaa kestää. Teki mieli huutaa, että ettekö te näe, kuinka rampautatte lapsenne ohjelmoimalla heidän psyykensä noin sairaan vihamieliseksi.
Mutta ei huutaminen auta. En vain enää pystynyt menemään sinne. Ei sekään ollut tietenkään oikea ratkaisu, mutta välillä ihmiset ovat liian väsyneitä oikeisiin ratkaisuihin (tämä on kai tärkeää tajuta jotta jaksaisi antaa anteeksi).
Tämä on todella hyvä kirjoitus, Hurina, koska se tuo selvästi esiin, mikä useimmissa mielenilmauksissa ja närkästymisissä mättää.
Tämä jos mikä, oli "uutta journalismia" parhaimmillaan!
Ei aina tarvitse dokumentoidessaankaan etäännyttää itseään. Ei ainakaan blogeissa tietenkään.
Muistakaa:
Pysyvää rauhaa ei voida saavuttaa ennen kuin kaikki rauhan vastustajat on ammuttu.
Eräs kaikkein parhaista sodan ja rauhan problematiikan kuvauksista löytyy eräästä Speden elokuvasta, jossa Spede perustaa Rauhanpuolustajat-järjestön, joka edistää rauhaa. Mikäli joku ei suostu toimimaan järjestön puolesta, tätä vedetään turpaan. Mieleeni on jäänyt Speden lausahdus: "Muistakaa, että meille ei kelpaa mikään muu kuin Rauhanpuolustajien rauha."
Lupiini: Olihan tämäkin mielenosoitus valtaosin rauhallinen. Tietysti nuo Israelia puolustaneet vastamielenosoittajat kärjistivät tunteita. Hassua vain, että he taisivat olla kristittyjä, eivätkä juutalaisia. Silti tunnelma ei ollut vain rauhan puolesta vaan myös Israelia vastaan ja vähän kaikkea muutakin siinä sivussa. Saapa nähdä, millaista on ensi viikolla.
Sedis, Kuvi, Vintti, Susu ja Mediaopettaja: Kiitos. Tämän päivän Hesari ei näyttänyt raportoivan mielenosoitusta juuri mitenkään. Erittäin lyhyt maininta vain 450-500 mielenosoittajan marssista (sivulla A 11). Varmaankin itse osallistumalla saa tapahtumista aika erilaisen kuvan kuin jos vaikka vain kuvaisi sivusta ikään kuin objektiivisesti...
Veloena: Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Omituista, että sodan vastustajat eivät selvemmin tajua omien iskulauseidensa aggressiivisuutta. Vaikka oli tuollakin joku joukko, joka yritti myös huutaa, että "rauhaa, ei fanatismia", mutta varmaankin paikalla on sellaisia ihmisiä ja myös Hizbollahin kannattajia, joille mielenosoitus on nimenomaan osoitus Israelia, Bushia ym. vastaan, eikä vain rauhan puolesta. Spottasinhan eräältä tytöltä siellä myös Nasrallahin kuvan. Todella ristiriitaista. Tuohan on vain vihan lietsomista toista osapuolta vastaan. Varmaankin tällaisissa mielenosoituksissa on niin erilaisia ihmisiä, että on todella vaikeaa kontrolloida koko joukon toimia ja aatteita ja näin kaikki saatetaan leimata saman aatteen alle, vaikka joukko olisi hyvinkin heterogeeninen.
Mitä sitten tulee tuohon kähmintään ja huuteluun, niin enpä enää oikein tiedä, mikä on parasta ja oikein. Poliisin kutsuminen jonkun baarihipelöitsijän tai autosta huutelijan perään lienee aika epärealistinen ratkaisu, reagoimattomuus ei ole hyvä sekään, joten en tiedä. Huh, miksi näiden asioiden pitää olla näin vaikeita?
Ehkä se juuri väsytti tuolla mielenosoituksessa olla näkemässä sitä kaiken ristiriitaisuutta. Osoittaa mieltään rauhan puolesta ja kuulla samalla huudettavan ympärillään toisia murhaajiksi, katsella palavia kylttejä, vastamielenosoittajia omine aatteineen huutamassa jne. Ei tuo ole oikea tapa. Toisaalta Gandhi tuli tunnetuksi omasta väkivallattoman vastarinnan ihanteestaan ja onnistui yllättävän hyvin levittämään tätä aatetta myös todella suuriin mielenosoituksiin ja väkijoukkoihin, vaikka kyllähän suuret ihmismassat silloinkin väliin ryöstäytyivät käsistä. Tuollakin oli varmasti paikalla ihmisiä, ehkä järjestäjiäkin, jotka eivät katsoneet hyvällä tomaattien ja kananmunien heittelyä ja kylttien polttamista. Toisaalta ilmeisesti ne olivat itse järjestäjiä, jotka kuitenkin organisoivat nämä "murhaaja"-huudot. Turhauttavaa.
Kuinkahan paljon ylipäätään kaikki kansalaisjärjestötkin ovat sellaista keskinäistä väittelyä siitä, mikä lopulta on oikein..? Ehkä se osaksi on hyvä ja tärkeääkin, mutta jos ihmiset huomaavat väsyvänsä siinä samalla, se ei voi lähteä oikeista motiiveista. Huoh.
Petja: Näinhän sodassa ajatellaan. :(
PN: Tämä on niin turhauttavaa. Myös tästä syystä katson, että ihmisten pitäisi aloittaa muutos itsestään. Toisaalta jotain pitäisi tehdä myös silloin, kun ollaan ihmisinä aivan keskeneräisiä (no, eihän koskaan olla valmiita), mutta varmasti monesti hyvistä motiiveista lähtevä toiminta kääntyy itseään vastaan. Tällaisten joukkojen johtajien tulisi olla kovin pitkällä henkilökohtaisessa kyvyssään rauhaan ja rakastavaan toimintaan pystyäkseen vakuuttamaan myös muut tästä ja siltikin, yksilöihin on kovin vaikea vaikuttaa.
Kertomuksesi kuvaa tuntemuksiani todella hyvin, koska mielenosoituksista jäi jotenkin sekava olo. Satuin olemaan viikko sitten ja eilen Aleksilla, kun mielenosoittajat kulkivat sitä pitkin.
Tämä sota masentaa minua ja olisin halunnut osoittaa sen, mutta en saanut iskulauseista mitään muuta selvää kuin "Murhaajat! Murhaajat! Murhaajat!". Vaikka erityisesti Israelin toiminta pöyristyttää minua, ei Hizbollahkaan ole syytön, joten suomalaisena ei-asianosallisena en olisi voinut seisoa (tai marssia tässä tapauksessa) iskulauseiden takana.
En ole verenhimoinen vaan surullinen, ja halusin marssia rauhan puolesta, en Israelia vastaan.
Niinpä vaikutin varmaan yhdeltä niistä välinpitämättömistä, jonka mielestä shoppailu on tärkeämpää kuin muiden ihmisten kohtuuton kärsimys. Sekin tuntui pahalta.
Uskoisin, että huomattavasti useampi haluaisi liittyä mukaan kulkueeseen, jos se olisi (kuten Veloena sanoi) mustiinpukeutunut ja äänetön, tai jos iskusanana olisi "rauha". Toisaalta jollakin tasolla haluaisin myös tuomita Israelin ylimitoitetun aseidenkäytön. Pitäisi varmaan huutaa kaksi kertaa "Israel, rauha!" aina yhtä "Hizbollah, rauha!" -huutoa kohden...
Mainitsin omassa blogissani siitä, kuinka erilaisia Irakin sotaa vastustavat mielenosoitukset olivat. Ensinnäkin ne olivat sekä Suomessa että koko muussa länsimaailmassa, myös Yhdysvalloissa, suurimmat miesmuistiin. Onkohan esiemrkiksi Tampereella ollut niin montaa tuhatta ihmistä liikkeellä sitten 20-luvun? Pohja oli laaja, eikä kukaan ollut Husseinin puolustaja. Toiseksi ne olivat rauhallisia. Oikeastaan niitä arvosteltiinkin liiasta synkkyydestä, kuin olisimme olleet ennakoiva hautajaissaatto.
Keitä mielenosoituksissa agressioitaan esittävät henkilöt ovat? No, he kuuluvat kahteen ryhmään. Muslimeiksi itsensä lukevat heiluttavat nyt estoitta Hizbollahin lippuja. Ehkä en pysty moralisoimaan heitä. On kyllä kiinnostavaa kuinka shia/sunni-erimielisyys on pystytty lakaisemaan pois asialistalta.
Toisaalta länsimainen äärivasemmisto on keksinyt Hizbollahista uuden "anti-imperialistisen" sankarin itselleen.
Jälkimmäisten kohdalla kyse on siitä uus-uusvasemmiston jatkumosta, joka alkoi Seattlen ja Genovan mellakoista. Itse petyin tähän liikkeeseen jossain näiden kahden kaupungin välillä.Jotkut eivät pettyneet, vaan ajattelivat ettei "kamppailu" mennyt tarpeeksi pitkälle. Heille Hizbollahin peesaaminen on nyt kunnia-asia.
Mainittua mustiinpukeutunutta pasifismia harrastaa siis Women in Black-verkosto, joka tietääkseni on tehnyt jotain Suomessakin:
http://www.womeninblack.net/
Kaipa siinä pieni ihminen turhautuu toistaessaan samoja iskulauseita kun välitöntä tehoa ja vaikutusta ei tunnu olevan. Nykyisellään uutisoinnissa suuntaus on se, että vain kunnollinen häiriköinti uutisoidaan. Siitäköhän johtuu tuo mielenosoitusten (olivat ne sitten mitä vastaan hyvänsä) muuttuminen rähinöinniksi.
Oikeastaan nykymielenosoituksissa pahimmillaan on vaikutustavoissa samaa terrorismin kanssa se, että ajetaan omaa asiaa väkivallalla. Ikään kuin päättäjien olisi pakko kuunnella jos aiheutetaan tarpeeksi vahinkoa.
Mä en osallistu mielenosoituksiin juuri tuon ison väkijoukon arvaamattomuuden vuoksi.
Masentavaa luettavaa. Olen vielä Pariisissa, mutta palaan kuun lopussa Suomeen. Raivostuttavaa että nuo "ammattimielenosoittajat" ovat saapuneet Suomeenkin ja valtaavat jokaisen mielenosoituksen ääliömäisine toimintatapoineen, karkoittaen meidät maltilliset. Nytkin tuo asia olisi tärkeä. Täytyy yrittää houkutella määrällisesti paljon omia, maltillisia kavereita mukaan!
Täällä Pariisissa on helpompaa, kun kaupunki on niin paljon suurempi ja libanonilaisia on täällä valtavasti. Mielenosoituksia on joka päivä, eri porukoilla. Olen käynyt niissä "maltillisimmissa". Libanonissa hienoa on juuri monikulttuurisuus ja suvaitsevaisuus. Onnistuessaan. Helppoa se ei niillä kulmilla ole.
Uskonnollinen kiihkoilu tuntuu olevan kaikkien ongelmien alku ja juuri, molemmin puolin.
Tunnen muuten ainakin yhden noista järjestöistä, joka siellä keräsi rahaa (PSV). Voin kertoa lisää jos haluat.
Kaikkia rauhanpuolustajia kepillä päähän, jos intoutuvat aidoilla kiipeilemään ja uhoamaan. Kops!
Minä kyllä näen monet poliitikot terroristeina, esim. Bushin. Mitä muuta se on kuin terroria, jota USA:n ja Israelin hallitus harjoittavat ympäri maailmaa?
En lähtisi mielenosoitukseen juutalaisia tai juutalaisvaltiota vastaan mutta Israelin hallitusta kyllä. Siellä ei rauhaa haluta ja se on ilmoitettu ihan suorin sanoin jo montakymmentä vuotta. Sotatoimille, terrorille, alistamiselle ja miehityksille on oma sanakin: Rauhanprosessi.
-minh-
Tässä blogissa Hurinan lisäksi ainakin Anna-Jo, ahven, Veloena, Tony ja Kops vaikuttavat toisintavan Punaisen Nörtin muistelemaa Spede-elokuvaa "meille ei kelpaa mikään muu kuin tällainen rauha". Kiehtovaa.
Vaatisi melkoista narsismia vaatia kaikkien mielenosoitukseen osallistujien olevan itsen kanssa kaikesta samaa mieltä, "muuten en mene". Minusta sotaa voi vastustaa myös siksi, että pitää sitä vääränä ja on siitä vihainen.
Mielenosoittaminen harvemmin lopettaa sodan, mutta kotiin jääminen vielä harvemmin.
Itsestäni George Bush juniorin tai Ehud Olmertin sanominen murhaajaksi on juuri se mikä pitää sanoa - eikä vain hyssytellä tilannetta. Voiko joku tosiaan väittää etteikö heillä ole vaihtoehtoa olla murhaamatta jos he niin haluaisivat? ja eikö murhan sisältö ole juuri siinä että valinta tehdään tietoisesti ja suunnitelmallisesti niinkuin nyt tapahtuu?
Ja edelleen pitää tehdä ero valtion ja kansan välillä. Toisin sanoen antisemitismin ja antisiionismin välillä. Nämä käsitteet sekoitetaan tässäkin blogissa varsin lahjakkaasti ihan tosta noin vain. Aika vaarallista mielestäni. Henkilökohtaisesti en kannata uskonnollisia valtioita missään muodossa. Usko on jokaisen henkilökohtainen asia eikä sitä voida määritellä ylhäältä päin mihin ihminen uskoo vai uskooko mihinkään. Ja jos valtiolla määritellään yksi uskonto, niin johonkin muuhun uskovat joutuvat toisen luokan kansalaisiksi tälläisessä maassa, ei hyvä.
Lisäksi olen aina henkilökohtaisesti heikomman puolella, miehitettyjen puolella miehittäjiä vastaan - heikolla osapuolella on vähemmän valinnan varaa kuin vahvalla osapuolella. Näin esimerkiksi Israel-Palestiina konfliktissa minun on helppo valita puoleni. Sympatiani kääntyisivät varmasti Israelin puolelle jos he pidättäytyisivät sotilaallisesta, taloudellisesta ja kulttuurisesta sodasta palestiinalaisia ja arabeja vastaan sekä vetäytyisivät miehitetyiltä alueilta ja edelleen palestiinalaiset jatkaisivat hyökkäyksiä Israelia vastaan. Mutta valitettavasti näin ei tällä hetkellä ole.
Henkilökohtaisesti joudun valitsemaan kahdesta pahasta pienimmän ja toimimaan sen mukaan. Jos haluan osoittaa mieltäni rauhan puolesta ja yrittää antaa oman panokseni rauhan edistämiseen kuin jäädä murehtimaan pieniä yksittäisiä detailjeja mielenosoituksessa - vaihtoehtoja Suomessa kun ei ole. Osallistuisin mielelläni myös niihin hiljaisiin kulkueisiin ja pasifismin nimissä toteutettuihin aktioihin mutta niitä ei yksinkertaisesti ole! Eli minun pitäisi olla joko tekemättä mitään tai sitten hyväksyä nykyinen meininki ja yrittää argumentoida liikkeen sisällä toisenlaista kulttuuria. Ja mielestäni olla tekemättä mitään ei ole mikään vaihtoehto - se on pelkkää vastuun pakoilua ja selittelyä itselleen, miksi ei tee mitään.
Ja kyllä - olen ns. "ammattiaktivisti" myönnän sen ja olen siitä tittelistä hyvin ylpeä ;-D
Voin ainakin vanhana pappana sanoa että kaikkeni yritin... mitä te muut silloin voitte sanoa?
Kiitos kaikille hyvistä kommenteista. Toivottavasti voimme jatkaa tätä keskustelua myös myöhemmissä postauksissa.
Ahven: Ymmärrän hyvin tuntemuksesi. Luulen, että aika moni kokee juuri noin kuin kirjoitat. En oikein osaa lisätä siihen mitään, koska tiivistät niin hyvin siinä sen, minkä itsekin koen ongelmana.
Matti: Yksi mielenosoituksien järjestäjistähän on Sosialistiliitto, joka lienee tätä tarkoittamaasi äärivasemmistoa. He katsovat pasifismin tehottomaksi strategiaksi, joten tämä varmaankin heijastuu mielenosoitusten luonteeseen... :\
Tony: Tästä puhuin juuri eilen parin ihmisen kanssa. Toinen heistä sanoi, että mielenosoitusten pitäisikin olla väkivaltaisempia, koska muuten niitä ei uutisoida. Hän koki, että tavanomaisilla rauhallisilla marsseilla ei ole mitään vaikutusta. Minusta taas tuntuu siltä, että nekin vaikuttavat, jos (!) taakse saadaan riittävän isot väkijoukot. Näitä väkijoukkoja ei kuitenkaan saada asian taakse, jos mielenosoitukset ovat jo lähtökohtaisesti puolueellisia, koska suuri enemmistö on kuitenkin sen verran maltillista porukkaa, ettei katso voivansa marssia joukossa, joka niin selkeästi asettuu kutsumaan toista osapuolta murhajaksi. (Vaikka joltain näkökannalta tämä varmasti onkin ymmärrettävää.) Minusta mielenosoituksen pitäisi profiloitua nimenomaan rauhan taakse ylipäätään ja kaikki poliittiset erimielisyydet pitäisi suhteessa tähän päämäärään jättää taakse. Jos median huomio saadaan väkivaltaisella mellakoinnilla on hyvin mahdollista, että sen vaikutukset ovat pikemminkin haitallisia kuin hyödyllisiä. Mitä iloa mielenosoittamisesta on silloin? Eikö se tällöin vain vedä entistäkin jyrkempiä rajalinjoja juuri niiden ihmisten välille, jotka pitäisi saada sopimaan keskenään?
Anna-Jo: Oikeastaan tuo, mitä kommentoin Tonylle, on samaa, mitä voisin kommentoida tähän sinullekin ja juuri noin se menee, että täällä ei ole riittävästi aktiivista porukkaa luomaan erilaisia mielenosoituksia, kuten anonyymikin tuossa yllä sanoo, joten jos haluaa marssia jossain, jää vaihtoehdoksi vain se, mitä on tarjolla ja sen nykyinen luonne kieltämättä karkottaa maltillisia. Totta kai voidaan kiistellä siitä, onko maltillisuus ylipäätään paras strategia, mutta jos mielenosoituksiin halutaan suuret ihmisvolyymit, niin silloin maltillisuus ja tietty puoluettomuus on mielestäni parempi vaihtoehto.
Noista järjestöistä, tiedätkö miten he saavat rahat toimitettua sinne ja oikeisiin kohteisiin, jos tilanne on mitä on?
Kops: Surullista. Rauhan puolesta vihalla ei ole minustakaan kovin vakuuttava strategia. Kops. :\
Minh: Kirjoittamasi on totta, mutta mietin vain, että mitä hyötyä siitä on, että kutsuu tiettyjä hahmoja murhaajiksi, koska tämä luultavasti herättää taas toisissa vastakkainasetteluja, jotka tunteiden noustessa pintaan, estävät rationaalisen ja ymmärtävään pyrkivän vuoropuhelun? Ts. vaikka se olisikin totta, että esim. Bush on tietystä näkökulmasta murhaaja, niin mitä sen huutamisella suureen ääneen saavutetaan? Miten näin voitaisiin saavuttaa rauha? Itse näen tällaisen toiminnan vihan ja turhautumisen (joka on kyllä ymmärrettävää) motivoimana.
"Ts. vaikka se olisikin totta, että esim. Bush on tietystä näkökulmasta murhaaja, niin mitä sen huutamisella suureen ääneen saavutetaan? Miten näin voitaisiin saavuttaa rauha?"
Olen itse oppinut vuosien saatossa, että konflikteissa pysyvämpään rauhaan päästään jos onnistuu tarjoamaan vatapuolelle kunniakkaan perääntymisen. Usein erimielisyyksien johtaessa suoranaiseen konfliktiin kumpikin osapuoli kykenee huomaamaan omat tilanteeseen johtaneet virheensä. Tällöin rauhaan päästään nöyrtymällä.
Vain yhdenlainen rauha:
Hmm, en nyt välttämättä lähtisi heti luokittelemaan joukkoa tuntemattomia ihmisiä, jotka ovat huolestuneet tästä vallitsevasta tilanteesta, vain yhdenlaisen rauhan kannattajiksi. Olet kyllä täysin oikeassa tuossa, että lienisi aika epätoivoista, että suurissa ihmisjoukoissa kaikki olisivat samoilla linjoilla, mutta tässä tapauksessa myös sen organisoivat tahot asettuvat selkeästi yhdelle puolelle ja toista vastaan ja se karkottaa helposti maltilliset rauhanpuolustajat. Minusta ainoastaan toiminta ei ole tärkeää, vaan myös se, miten se lopulta vaikuttaa. Onhan mahdollista, että hyvää tarkoittava toiminta, ilman riittävää harkintaa, vain pahentaa tilannetta. Vihan lietsominen Israelia vastaan, voi olla yksi tällainen asia, siitäkin huolimatta, että pitäisi Israelin toimintaa täysin tuomittavana. Minusta viha ja rauha ovat keskenään ristiriidassa. Miten vihasta syntyy rauhaa?
"Ammattiaktivisti":
Kiitos tästä hyvästä kommentista. Minusta ihmisten tappaminen ylipäätään on murhaamista ja minun on vaikea kuvitella mitään tilannetta, jossa se olisi oikeutettu. Lisäksi minusta on äärimmäisen surullista, että niin suuri osa maailman johtajista tuntuu olevan moraalisesti varsin kyseenalaisia ihmisiä. Bush ja Olmet ovat murhaajia, samoin terroristit ja välillisesti useimmat ihmiset, jotka hyväksyvät köyhempiä maita riistävän yhteiskunnan. Näin ollen pidän myös itseäni murhaajana ja toimintaani eettisesti kyseenalaisena monessa suhteessa. Viime aikoina, vaikka tahtoni olisikin hyvä, minun on ollut erityisen vaikea nähdä, mitä sitten todella oikeasti kannattaisi tehdä asioiden hyväksi. Yritän prosessoida ajatteluani tästä vähitellen eteenpäin.
Tsekkasin wikipedian määritelmät antisemitismille ja antisionismille. Mielestäni en ole kirjoittanut niistä mitään, vaan ainoastaan siitä, millaisia iskulauseita mielenosoituksessa käytettiin. "Israel on roistovaltio" ja "Israel, murhaaja" lienevät näiden termien valossa nimenomaan antisionistisia lauseita. Pelkään vain, että tällaisia lauseita toistettaessa myöskään antisemitismi ei ole kovin kaukana. Mikä on tavallisten ihmisten kyky erottaa valtio ja sen kansa toisistaan? Itse en vastusta Israelin valtiota, enkä myöskään lukuisia islamilaisia valtioita, vaikkakin olen sitä mieltä, että niiden tulisi kehittyä suvaitsevaisuuden ja uskonnon vapauden suuntaan. En itsekään usko, että ihmisten uskoa pitisi määrittää ylhäältä päin. Toisaalta minusta uskonnollisella ja poliittisella fanatismilla ei pohjimmiltana ole kovin suurta eroa ja molemmat ovat haitallisia. Lisäksi kannatan rauhanomaisia ratkaisuja, keskustelua ja pyrkimystä ymmärtää toisten näkökantoja. Minusta se, että korostetaan omaa oikeassa oloa ja vastapuolen pahuutta, ajaa ihmisiä vain kauemmas toisistaan ja näin ollen myös kauemmas rauhasta.
Kannatan ajatustasi heikomman puolelle asettumisesta näissä konflikteissa, mutta toivottavasti sen ei tarvitse tarkoittaa vihaa toista osapuolta kohtaan.
Tiedätkö muuten, miksi tämän asian yhteydessä Suomessa ei ole järjestetty täysin rauhanomaisia mielenosoituksia? Luulen, että ne voisivat saada taakseen paljon ihmisiä. Hienoa, että jaksat aktiivisesti toimia järjestöissä. Olen itse miettinyt, että voisin toimia aktiivisemmin, mutta minun esim. täytyy löytää sellainen järjestö, jonka ideologian pystyn itse allekirjoittamaan ja lisäksi pitäisi valita tehokkaimmat tavat toimia. Maailmassa on niin paljon ongelmia, että mistä alkaa? :\ Ehdotuksia otetaan vastaan! Yritän joka tapauksessa pitää ajatteluani avoimena ja korjata sitä, jos näyttää siltä, että menen väärään suuntaan. Luultavasti voisin toimia hyvinkin radikaalisti, jos voisin uskoa toimivani oikeiden päämäärien puolesta. Tällä hetkellä uskon kuitenkin hyvin vahvasti siihen, että ihmisen oikea toiminta lähtee siitä, että hän kehittää itsessään rauhaa ja välittävää asennetta kaikkia kohtaan. Mielenkiintoista on myös se, missä määrin voimansa tulisi keskittää yksilöiden auttamiseen ja missä määrin toimia laajempiin kokonaisuuksiin keskittyvissä ryhmissä. Luultavasti nämäkin tosin ovat yhdistettävissä. Paljon avoimia kysymyksiä.
Hurina hei, miksi sinä (retorisesti) kannat "valkoisen miehen taakkaa". On vain jonkinlainen reductio ad absurdum kutsua itseään murhaajaksi. Et sinä ole murhannut ketään. Ymmärrät kai mitä murha tarkoittaa? Idea että "me kaikki" olemme murhaajia vain hävittää kaikki merkittävät moraaliset erottelut. Esimerkiksi sen, että Suomella ei ole koloniaalista historiaa siinä missä esim.Belgian tarina on musta. Ja sen, että jotkut kärräävät Israelille lisää pommeja luotolla, kun toiset taas eivät näin tee. "Me kaikki" emme ole murhaajia, tuo on taas 70-luvun laitavasemmiston keksimää hölynpölyä, jolla yritettiin hiljentää ne jotka puhuivat sosialistimaiden ihmisoikeusrikoksista. Nyt sama huuhaa on otettu käyttöön uudessa tarkoituksessa.
Matti: En tiedä mitään mistään laitavasemmistoista, enkä muista, jotka sitä "huuhaata" käyttäisivät. Minä vain käytin sitä äsken, koska minusta tuntui siltä, että en ole niin kaukana murhaajista. On oikeastaan lähestulkoon sattumaa, että en ole murhaaja. Sitäpaitsi miten niin en ole murhannut ketään? Tekoni ja ennen kaikkea tekemättömyyteni ovat mitä luultavimmin välillisesti johtaneet vaikka kuinka moneen kuolemaan. Jos ihmiset oikeasti haluaisivat tehdä jotain asioille, niin en usko, että ihmisten täytyisi kuolla joukoittain jossain Afrikassa nälkään ja tauteihin tai sodissa joidenkin järjettömien päätösten ja uskomusten vuoksi. Eikä tarkoitukseni ole tällä todellakaan hiljentää mitään kritiikkiä niitä kohtaan, jotka suoraan tappavat ihmisiä. Eikä minusta se ole merkki hyväksynnästä ja murhan merkityksen vähentämisestä. Ja vaikka Suomella ei ole kolonialistista historiaa, niin mitä sitten? Yhtä hyvin olisin voinut syntyä belgialaiseksi tai natsiksi tai juutalaiseksi tai ihan miksi vain. Koska en sattumalta ole henkilökohtaisesti tai historiallisesti vastuussa, niin enkö ole kuitenkin vastuussa koska olen ihminen? Tarkoitukseni ei ole tällä vähentää moraalisia erotteluja, vaan pikemminkin tajuta se, että minun täytyy tehdä jotain, enkä voi täällä vain nyökytellä itselleni, koska olen muka ihan kiva ja hyvä, vaikka se on vain sattumaa.
Minä olen radikalisoitumassa tai aktivoitumassa nyt iän myötä, osaksi siksi että aiemmin elämäntilanteeni esti sen, osaksi siksi, että olen alkanut vähitellen löytää keinoja. Mietin aivan samoja asioita kuin Hurina. Vanhenemisen hyvä puoli on se, että potentiaalisesti tolkkua on enemmän. Tarkoitan tolkulla sitä, että maltan harkita tekojani niiden pidemmän tähtäimen seurauksien kautta (nuorempana olisin ollut liian kiihkeä) ja ylipäätään toleranssi erilaisuuden suhteen on kasvanut, kun maailma ei enää ole niin mustavalkoinen kuin nuoremmiten (ilmeisen todettu fakta jossain psykologiassa tms.).
Ajattelen pragmaattisesti, joskin niin varmasti äärivasuritkin mielestään. Tulemme vain eri johtopäätöksiin. Minä uskon että rauhanomaisilla teoilla pääsee parempaan lopputulokseen kuin provosoimalla. Isommalla massalla on enemmän painoarvoa kuin pienellä ja rääväsuisella. Jos haluaa yleisen mielipiteen puolelleen, kannattaa toimia täyspäisesti, edes näyttää siltä. Se osa suomalaisista, jotka jo ovat ennakkoluuloisia, saavat riehumisesta lisää vettä myllyynsä. "Ammattimielenosoittajilla" tarkoitan sitä porukkaa, jotka haluavat aiheuttaa mahdollisimman paljon melua ja anarkiaa. Heillä on erinäisiä teorioita siitä, miksi tämän olisi tarkoitus toimia. Kovasti näyttää siltä, että he haluavat julkisuutta omalle toiminnalleen enemmän kuin itse asialle. Julkisuutta, miksi? Nytkin Ilta-Sanomissa uutisoitiin että mielenosoittajat alkoivat mellakoida, ei itse asiaa. Miten tämä edistää Libanonin ja Palestiinan siviiliuhrien tilannetta? Keskeytynyt mielenosoitus vaikeutti ainakin keräystoimintaa ja ei varmasti herätä vastakaikua sivustakatsojissa (kuten näissä kommenteissakin on käynyt ilmi). Hyvä sitten on pienessä samanmielisten piirissä todistella entistä enemmän että vaaditaan kovempia keinoja, ja karkottaa entisestään väkeä.
Kyllä, keskustelua pitäisi käydä liikkeen sisällä; mutta kuten maailmassa yleensäkin, valta on pienellä äänekkäällä typerällä vähemmistöllä. Rauhallista vastamassaa ei ole tarpeeksi, eikä tulekaan kun ulospäin koko porukka leimautuu kiihkoilijoiksi; jos ensi maanantain miekkari on samanlainen, suuntaan aktivismini muihin keinoihin.
Demokratian ja kaiken ryhmädynamiikan ydin ja vaikeus on erilaisuuden sietämisessä. Demokratia on väistämättä hidas ja kompromissien täyttämä tapa muuttaa maailmaa. Muut vaihtoehdot ovat kuitenkin vielä huonompia.
Sekin on siedettävä, että kaikki eivät halua demokratiaa. Minusta anarkistit voisivat muuttaa Somaliaan.
Mielenkiintoista keskustelua!
Noita mielenosoituksia järjestämässä olleena voin vakuuttaa, että kaikenlaiset ihmiset ovat erittäin tervetulleita järjestämään ja organisoimaan näitä miekkareita sekä mukaan pysäyttäkää sota -verkostoon. Siinä on mukana erilaisia järjestöjä mutta myös monia yksittäisiä ihmisiä, jotka haluavat toimia sotaa vastaan, eivätkä vain ihmetellä.
Joten jos olet tyytymätön siihen, millaisia järjestelyjä miekkareissa on tähän saakka ollut, niin kehotan tulemaan itse mukaan homman järjestelyihin ja kääntämään suuntaa parempaan.
Aika huvittavaa, että täällä syytettiin joissain viesteissä 'ammattiaktivisteja' mielenosoitusten pilaamisesta. Järjestäjät siis pilaavat itse järjestämänsä tapahtumat? Hmm... Jos joku muu järjestäisi ja sitten aktivistit tulisivat pilaamaan niitä, ymmärtäisin valituksen. Mutta jos kukaan muu ei tee mitään, ja aktivistit järjestävät, niin sorry. Niistä tulee kyllä aina hieman järjestäjiensä näköisiä. Vai olisiko parempi, ettei kukaan ikinä järjestäisi mitään?
Kai on päivän selvää, että kuka tahansa voi itse tehdä paremmin, jos ei kelpaa. Joten olkaa hyvät ja marinan sijaan järjestäkää itsenne näköinen miekkari, joka on sitten vaikkapa hiljainen ja hautajaismainen. Sitten katsotaan kuinka paljon väkeä se kerää. Toivotan onnea hankkeeseen, ihan vilpittömästi.
Toivottavasti ihmiset ymmärtävät, että näiden miekkareiden järjestelyissä on ollut pieni joukko ihmisiä, jotka ovat tehneet hirveän määrän työtä. Jotta miekkarit voisivat olla suurempia, hallitumpia ja rauhallisempia, sinne tarvittaisiin aktiivisiin järjestelyihin paljon enemmän väkeä, jotta hommat sujuisivat marssilla järjestäytyneemmin ja vähemmän spontaanisti.
Rahakeräyksestä voin vakuuttaa ko. hommaa itse organisoineena, että rahat menevät todellakin suoraan Beirutiin Western Union Money Transferin kautta.
Aika ikävää, että ihmiset eivät luota toisiinsa, vaan itse tyytyvät vain katselemaan sivusta ja valittamaan.
Miksi ette itse aktivoidu ja ryhdy tuumasta toimeen? Jos olisitte mukana organisoimassa pysäyttäkää sota -verkoston toimintaa, näkisitte keitä me kymmeniä tunteja näiden tapahtumien eteen omaa vapaa-aikaamme uhranneet olemme. Emme mitään varkaita tai muutenkaan pahantahtoisia, vaan aivan päinvastoin!
Toivottavasti sen jälkeen oppisitte luottamaan toisten hyväntahtoisuuteen, ettekä tee neljästä mielensoituksesta yhdessä niissä olleesta 10 minuutin hurlumhein hetkestä kärpäsestä härkästä. En minä tai kukaan muukaan tapahtumia järjestämässä ollut ole heittänyt yhtään mitään kenenkään päälle. Jos olisi enemmän järjestäjiä ja vastuuta ottavia, niin voisi huomattavasti paremmin välttää myös järjestyshäiriöitä.
Ammattiaktivisteiksi nimitelleelle vielä: itse en ainakaan tunne ketään aktivistia, joka saisi palkkaa aktivismiin uhraamastaan ajasta. Kaikki tuntemani ovat kyllä päivät palkkatyössä tai opiskelemassa.
Pahoittelen, että provosoiduin näin suorasanaiseksi, mutta ärsyttää ihmiset jotka vain valittaa miten muiden (aktivistien) pitäisi hoitaa tätä meidän yhteisen maapallon pelastamista sodilta, ympäristötuhoilta tms. eivätkä itse tee yhtään mitään muuta yhteisten asioiden eteen kuin vain valittavat.
Anna-Jo: Minäkin olin omalla tapaa nuorempana niin fanaattinen, että en tiedä, mitä hyvää olisin sillä saanut aikaan. Onneksi tosiaan iällä on tapana karsia se mustavalkoisin ajattelu pois. Luultavasti tosiaan useimmilla on sama päämäärä, mutta eri näkemykset keinoista. Itsekin uskon enemmän rauhanomaiseen toimintatapaan. Keskustelu on hyvä keino etsiä parhaita yhteisiä päämääriä toiminnalle, jos paikalla olevat ihmiset ovat avoimin mielin valmiita kuuntelemaan kaikkien näkemyksiä. Valitettavan usein tosiaan äänekkäimmät ja fanaattisimmat kaappaavat vallan ja maltillisemmat eivät vain jaksa vängätä vastaan. Esim. työelämässä olen tällaiseen joskus törmännyt. Se on kohtuullisen turhauttavaa. Tosin ei kai silti pitäisi luovuttaa. ;) Kannatan kyllä sitä, että tuo omat mielipiteensä rohkeasti esiin. Tämä on kuitenkin tehokasta vain jos muut ovat valmiit kuuntelemaan.
Aktivisti: Puhut kyllä asiaa ja minusta on kunnioitettavaa, että uhraatte aikaanne ja energiaanne tälle asialle. Ymmärrän, että tällainen kritiikki tavallaan "ulkopuolelta" voi ärsyttää ja turhauttaa. Myöskään tällaisten erilaisten mielenosoitusten ei kannata alkaa kilpailla keskenään, eihän se nyt ole idea, että periaatteessa samoja asioita kannattavat ihmiset alkavat tapella keskenään ja luoda keskenään näitä vastakkainasetteluja, joita toisaalla yrittävät purkaa. Uskon ilman muuta, että olette hyväntahtoisia ihmisiä, enkä todellakaan missään tapauksessa halua syyttää teitä tai ketään paikalla olleita varkaiksi! En vain oikein tiennyt, kuka rahankeräyksen takana oli, mutta luotinhan minä siihen laittamalla sinne rahani, vaikka en edes selvittänyt, mikä tarkka kohde on! Koska paikalla oli myös Hizbollahin tukijoita, niin minusta on luontevaa, että mielen takana saattaa herätä myös kysymys siitä, että meneväthän rahat nyt varmasti uhreille eivätkä muualle. Tässäkin on kyse luultavasti vain omasta tietämättömyydestäni ja siitä, että en selvittänyt asiaa tarkemmin paikan päällä.
Lisäksi muuten ehkä nyt ei kannata puhua yleistäen "meistä" ja "teistä", koska täällä olen vain minä ja täysin sekalainen ja järjestäytymän ja varmasti ajatuksiltaan hajaantunut lukijakuntani. Yhtä lailla minä olen "teitä". ;) Tarkoitus ei ole olla järjestäjiä vastaan tms. vaan kirjoitin vain siitä, miltä minusta tuntui olla mielenosoituksessa. Lisäksi paikalle tullessani minulla ei ollut siitä mitään ennakkokäsityksiä tms.
Sikäli jos en pääse paikalle teidän kokoukseenne, niin saanko silti "täältä" ehdottaa, että mielenosoitus profiloitaisiin nimenomaan yleisesti rauhan puolesta ja keskityttäisiin nimenomaan tähän yhteen kriisiin, Libanonin tilanteeseen, eikä kaikkeen muuhunkin siinä sivussa? Minulle ainakin oli yllätys, että kyse ei ollut vain Israelin joukkojen vetämisestä Libanonista, vaan myös USA:n joukkojen vetämisestä Irakista. Lisäksi ehdotan, että niissä kulkueen huudoissa puhuttaisiin nimenomaan rauhasta, eikä huudettaisi ketään "murhaajiksi". Olisi varmaankin hyvä, jos huudot olisivat jotain sellaista, minkä kaikki osallistujat voivat allekirjoittaa, vaikka henkilökohtaisesti olisivatkin radikaalimmalla kannalla. Järjestäjänä varmaankin kykenet sanomaan, olisiko tämä realistista tai saisiko tällainen ajatus kannatusta, kun tiedät vähän läsnäolijoiden ja osallistujien tuntemuksista? Kenties ylipäätään sellaiset rakentavat ja enemmän hyvää tahtoa kohottavat iskuhuudot auttaisivat välttämään sen, että jos paikalle sattuu näitä vastamielenosoittajia, niin tilanne ei lähtisi hanskasta. Jos puolestaan ilmaistaan vihaa, niin helposti sitten syntyy halua purkaa tätä vihaa ja turhautumista kylttien polttelulla ja tavaroiden tms. heittelyllä, vai mitä luulet?
Minun nähdäkseni heitteilijöitä oli vain muutamia ja lisäksi paikalla oli myös muita, jotka ainakin pysäyttivät tämän näkemäni tytön, joka heitteli näitä kananmunia innoissaan. Iltasanomien uutisointi tilanteen vaarallisuudesta oli mielestäni liioiteltu, koska itse seisoin ihan keskellä tilannetta. Lisäksi huomasin kyllä, että järjestäjät kehottivat hetken päästä osallistujia jatkamaan matkaa. Luultavasti tilanne tuli sen verran yllätyksenä kaikille, että siihen oli vaikeaa reagoida nopeasti.
Minusta tuntuu, että suuri osa lukijoistani on nimenomaan tilanteesta kovin huolissaan, eikä halua vain valittaa. Itsekin pyrin nimenomaan etsimään oikeita keinoja vaikuttaa tähän ja muihinkin asioihin. Olen aivan samaa mieltä kanssasi, että on turhaa valittaa, jos ei ole valmis etsimään myös positiivisia ratkaisuja ja tekemään jotain konkreettista. Pelkkä valittaminen on vähän turhan helppoa. Kiitoksia siis teille siitä, mitä olette tehneet ja harkitkaa näitä ehdotuksiani, koska niitä kuitenkin luette ja koska täällä on nyt paljon ihmisiä kuulolla jotka ovat osallistuneet/haluaisivat osallistua/järjestävät näitä mielenosoituksia. Ei kai sillä ole väliä vaikka ehdotus tuleekin tämän blogin kautta? Onhan täällä kuitenkin monia, jotka konkreettisesti ovat olleet paikalla marssimassa tai haluaisivat sinne saapua.
Lisäksi mainitsen vielä yllä kommentoineesta Anna-Josta, että hän on itse ollut paikan päällä Libanonissa ja kirjoittanut jo vaikka kuinka pitkään huolestuneena tilanteesta. Lisäksi hän on osallistunut mielenosoituksiin Ranskassa, koska on ollut siellä tällä hetkellä. Voitte lukea lisää hänen ajatuksistaan täältä. Ts. olemme ihan vilpittömästi huolestuneita ja haluamme auttaa!
Aktivisti, laitoin mainoksen perjantain tapaamisestanne vielä tuohon etusivulle, jos joku vaikka uskaltautuisi paikalle.
Mainio kuvaus! Näin yhdeksästä viiteen -toimistotyöläisenä en mielenosoitukseen päässyt - olisin kyllä ollut kiinnostunut näkemään millaista väkeä mukana on, ja millaisia julisteita siellä kannetaan. En arvannut, että jeesussissit olisivat mukana provosoimassa, mutta siitä olin aivan vakuuttunut, että miekkariin osallistuu äärimuslimeja, eli nykyajan natseja, ja ennemmin tai myöhemmin he paljastavat luonteensa. Kukaan maltillinen muslimi tai ylipäätään demokratiaa, rauhaa ja ihmisoikeuksia puolustava ihminen tuskin karjuu kuolemaa Israelille, tai kantaa mukanaan Hassan Nasrallahin kuvaa, joita Ilta-Sanomien jutussa väitettiin nähdyn. Nasrallah johtaa järjestöä, jonka tekemät terrori-iskut itsenäisen valtion alueelta toisen itsenäisen valtion alueelle ovat tappaneet siviilejä. Eivät tietenkään yhtä näyttävästi kuin Israelin pommit (jotka ovat seurausta näistä Hizbollahin terroriteoista), eivätkä samanlaisilla uhrien määrillä per hyökäys, ja juuri siksi Hizbollahia vastaan ei ole osoitettu mieltä. Siksi en jaksa oikein kiinnostua näistä rauhanmiekkareista muuten kuin osallistujen aatemaailman luotausmielessä.
Mielenosoituksissa "rauhan" puolesta on se vika, että niiden taustalla oleva asenne on peräisin Vietnamin sodasta 60-luvulta, eikä ole sen jälkeen päivittynyt, vaikka sodankäynnin tapa on muuttunut. Vietnamin sodan aikana oli täysin mahdollista asettua hyvän puolelle pahaa vastaan, sillä USA:n hyökkäys oli täysin turha ja ylenmäärin raaka, ja kun USA vielä hävisi sodan, sai rauhanliike siitä lisäpönkitystä egolleen.
Nykyisen Libanonin konfliktin juoni ei ole viattoman pikkuvaltion joutuminen verihumalassa riehuvan sotilasmahdin jyräämäksi, vaan se, että Libanon rikkoi Israelin kanssa tehtyä rauhansopimusta, ja salli ilmeisesti sisäpoliittisen heikkouden vuoksi Hizbollah-nimisen terroristiryhmittymän kasvaa, vahvistua ja jatkaa aseellisia iskuja Israelia vastaan. Tällaisessa tilanteessa sotilaallisen voiman käyttö on lopulta viimeinen mahdollisuus, koska asiaa ei muulla tavalla voitu saada järjestykseen.
Veraa lainatakseni "on helppoa olla pasifisti, kun kyseessä ei ole oma sota." Tietenkin siviilien kärsimykset suututtavat, varsinkin kun ne tapahtuvat näyttävinä ryöppyinä, eivätkä muutama Katjushan silpoma ihminen kerrallaan, mutta loppujen lopuksi libanonilaissiviilit ovat turvassa vasta Israelin pommeilta sitten, kun israelilaissiviilit ovat turvassa Hibollahin raketeilta.
Sota on likaista, kävi sitä huipputeknologinen mekanisoitu armeija tai uskonnollis-fanaattinen, puolueenakin esiintyvä terroristiryhmä, mutta likaista on kyllä tässä tapauksessa "rauhan"aatekin. Libanonin konfliktissa on silti helppo valita puolensa. Hizbollah rikkoi rauhansopimusta vastaan, joten se aloitti sodan, ja koko Libanonin kansa joutuu ikävä kyllä vastaamaan seurauksista.
Viittaamani Veran blogi.
Hurina kirjoitti:
Tsekkasin wikipedian määritelmät antisemitismille ja antisionismille. Mielestäni en ole kirjoittanut niistä mitään, vaan ainoastaan siitä, millaisia iskulauseita mielenosoituksessa käytettiin. "Israel on roistovaltio" ja "Israel, murhaaja" lienevät näiden termien valossa nimenomaan antisionistisia lauseita. Pelkään vain, että tällaisia lauseita toistettaessa myöskään antisemitismi ei ole kovin kaukana.
Pyydän anteeksi huolimattomuuttani, puhuin blogista vaikka tarkoitin päiväkirjamerkinnän kommentteja - suonet anteeksi ;)
Väärinymmärrettyksi tuleminen on helppoa. Huudoissa pitäisi keksiä ytimekkäitä, helposti huudettavia ja asiaa parhaiten kuvastavia huutoja joihin mielenosoittajat vielä yhtyvät ja näissä määreissä kun pysytään niin on aika vaikea ehkäistä väärinymmärretyksi tulemisen vaaraa. Sama koskee myös plakaatteja - tila on rajallinen, vain muutama sana mahtuu että teksti on vielä tarpeaksi isoa eikä selittelyille juuri jääne tilaa. Parempia iskulauseita ja sloganeita otetaan varmasti ilolla vastaan jos joku niitä keksii.
Tämä ei kuitenkaan estä minua osallistumasta, sillä mielenosoituksessa huudan vain itselleni mielekkäitä huutoja (vieraskielisiä mitä en ymmärrä - en ymmärrettävästi huuda kun en ole varma sisällöstä), kannan vain itselleni mieleistä plakaattia. Olen ehkä itselleni mieleisessä osassa mielenosoituksessa (esimerkiksi siinä rauhallisessa blockissa). Ja jos joku minut tyhmyyksissään niputtaa pelkäksi stereotypiaksi ja leimaa vaikkapa ekoterroristiksi tai pasifistihomoksi en yksinkertaisesti sille mitään voi. Siltikään se ei estä minua toimimasta, asia on yksinkertaisesti niin tärkeä että minun on pakko tämän kaiken leimautumisen uhallakin osallistua ja yrittää tehdä tästä maailmasta parempaa. Se ei ole sisäsiistiä, ei valtaapitävien suosiossa patsastelua tai edes helppoa tai halpaa. Mutta itseasia (tässä tapauksessa rauhanasia) on niin tärkeä että katson uhrauksen olevan sen arvoista.
Itse en vastusta Israelin valtiota, enkä myöskään lukuisia islamilaisia valtioita, vaikkakin olen sitä mieltä, että niiden tulisi kehittyä suvaitsevaisuuden ja uskonnon vapauden suuntaan. En itsekään usko, että ihmisten uskoa pitisi määrittää ylhäältä päin. Toisaalta minusta uskonnollisella ja poliittisella fanatismilla ei pohjimmiltana ole kovin suurta eroa ja molemmat ovat haitallisia. Lisäksi kannatan rauhanomaisia ratkaisuja, keskustelua ja pyrkimystä ymmärtää toisten näkökantoja. Minusta se, että korostetaan omaa oikeassa oloa ja vastapuolen pahuutta, ajaa ihmisiä vain kauemmas toisistaan ja näin ollen myös kauemmas rauhasta.
Juuri näin - en voisi olla kanssasi enempää samaa mieltä. Allekirjoitan täysin näkemyksesi ;-)
Kannatan ajatustasi heikomman puolelle asettumisesta näissä konflikteissa, mutta toivottavasti sen ei tarvitse tarkoittaa vihaa toista osapuolta kohtaan.
Se ei tarkoita vihaa toista osapuolta kohtaan. Sen sijaan ongelmana on se miten saada se agressiivinen, isompi, miehittäjä osapuoli, jolla on selkeä motiivi toiminnalleen, kuuntelemaan ja tajuamaan että "hei, nyt teet mielestäni väärin ja en hyväksy moista toimintaa!" Siihen eivät kovin hyvin tepsi vaikkapa rauhankyyhkyjen päästäminen vapauteen tai kaukana toisessa maassa kerättävät addressit.
Tosin mielenosoituksilla on toinenkin tehtävä ja se on nimenomaan näin Suomessa, kaukana kaikesta, herättää kanssaihmiset ajattelemaan ja toimimaan rauhan puolesta. Siinä mielessä liian agressiiviset huudot ja plakaatit eivät ehkä palvele tarkoitustaan. Mutta silti pitää muistaa että jo mukana olevat purkavat myös tällä tavalla turvallisesti omaa pahaa mieltään ulos mielenosoituksen kautta (kukapa sitä erityisen rauhallisesti marssisi jos omia sukulaisia olisi juuri murhattu). Mielenosoitus on siis yksi keino ilmaista itseään ja tuntojaan eikä sitä pidä tarpeettomasti padota mihinkään tiettyyn koodiin, kuten vaikkapa marssirivistöihin ja yhtenäisiin asuihin tai plakaatteihin. Ylilyönteihin tulee puuttua ja virheistä opittava - mielestäni virheitä on korjattu sitä mukaan kun niitä on esiintynyt esimerkiksi mielestäni mauttomat davidintähti-hakaristi-plakaatit loistivat tällä kertaa poissaoloaan, kun tähän ongelmaan painokkaasti puuttuttiin. Mutta yksilön ilmaisunvapautta ei tule suotta kahlita liikaa vain siinä toivossa että väkeä tulisi enemmän. Se kun voisi toimia itseään vastaan ja vain vähentää väen määrää.
Tällä hetkellä uskon kuitenkin hyvin vahvasti siihen, että ihmisen oikea toiminta lähtee siitä, että hän kehittää itsessään rauhaa ja välittävää asennetta kaikkia kohtaan.
Ihan hieno teoria! Harmi vaan että suurin osa ihmisistä ei ajattele noin ja näin ollen pasifismi on tuomittu (ainakin juuri tällä maailmanhetkellä) pieneen marginaaliin. Jolla ei juuri saavuteta muuta kuin henkilön oma mielenrauha. Välittävää asennetta voi olla vaikka tuokin mielipiteensä voimakkaasti esille. ne eivät ole toisensa pois sulkevia asioita päinvastoin, mielenosoittaminen toisella puolella maapalloa olevan tapahtuman uhrien puolesta on juurikin välittämistä. Itse pidän itseäni paremminkin "semipasifistina" joka ei aloita mutta ei myöskään käännä toista poskeaan. Koska aina löytyy maailmasta niitä häikäilemättömiä ihmisiä jotka ovat valmiita käyttämään tilannetta hyväkseen tavoitellakseen etua itselle, ryhmälleen tai vaikkapa isänmaalleen, valitettavasti ;-/
Kiitos muuten hienosta blogista ja varsinkin mainioista valokuvista. Toivottavasti näen sinut vielä puolustamassa rauhaa - sotaa vastaan jatkossakin ;)
Kuten joku joskus todennut:
"sota ei yhtä miestä kaipaa, mutta rauhalle kelpaa jokaikinen iikka!"
Dyro sanoi:
Nykyisen Libanonin konfliktin juoni ei ole viattoman pikkuvaltion joutuminen verihumalassa riehuvan sotilasmahdin jyräämäksi, vaan se, että Libanon rikkoi Israelin kanssa tehtyä rauhansopimusta, ja salli ilmeisesti sisäpoliittisen heikkouden vuoksi Hizbollah-nimisen terroristiryhmittymän kasvaa, vahvistua ja jatkaa aseellisia iskuja Israelia vastaan. Tällaisessa tilanteessa sotilaallisen voiman käyttö on lopulta viimeinen mahdollisuus, koska asiaa ei muulla tavalla voitu saada järjestykseen.
Muuhun puuttumatta, niin haluaisin vain tietää että oletko uhrannut ajatustakaan siihen mistä tämä sisäpoliittinen heikkous voisi johtua?
Ja todellakin sotilaallinen voimankäyttö pitäisi olla VIIMEINEN mahdollisuus eikä ensisijainen toimintatapa. Varsinkaan kun sotilaallisella hyökkäyksellä ei ole selkeää kohdetta vaan se keskittyy tuhoamaan muutenkin heikon ja köyhän maan infrastruktuuria ja tappamaan siviilejä.
Itsekin tuomitsen yksittäisten ääriryhmien terrorismin mutta vielä huolestuttavampaa on valtiollinen terrorismi. Ei terrorismia vastaan taistella hyökkäämällä toiseen maahan tuosta noin vaan, mielestäni moinen toiminta on omiaan lisäämään vastarintaa miehittäjää kohtaan, jota sinä siis kutsut terrorismiksi. Luulisi jo USA:n esimerkin opettaneen että terrorismi on ongelma mutta keinot sen ratkaisemiseksi ovat vääriä. Itse uskon taustalla olevan myös muita vaikuttimia kuin pelkkä terrorismin pois kitkeminen, koska nuo nykyiset keinot, joita siihen käytetään, eivät terrorismia poista.
Otin asioista lisää selvää. Tuli kirjoitettua vähän liian tunteella tänne kommenttilootaan.
Saatanpa hyvinkin ilmaantua noihin kokouksiin palauttuani, paitsi jos ne ovat aina perjantaisin - silloin olen töissä poissa Helsingistä.
Muuten olen kaikkien kanssa just samaa mieltä, piis and lööv änd understanding! ;)
Piti sanoa niistä rahaakeräävistä järjestöistä, mutta unohdin. PSV:n ja BAS:in toimintaa tunnen sen verran että ylimääräisiä välikäsiä ei ole ja rahat menevät perille sinne minne sanotaan. Luotan niihin sen verran kuin omien silmieni todistukseen ja taustatietoihin perustuen voi. Kaikkihan on toki mahdollista, mutta lähtökohtaisesti pitää luottaa jonkin verran johonkin, jotta mikään toiminta on ylipäätään mahdollista. Lisäksi minun on vaikea nähdä motiivia miksi näiden tapauksessa asiat eivät olisi niinkuin näyttäisi. Molemmat järjestöt ovat UM:n seurannassa ja hyväksi havaitut sitäkin kautta. PSV:lla on toimintaa muissakin maissa. :)
Libanonin sisäpoliittinen heikkous johtuu Hizbollahin aseellisen siiven olemassaolosta, sekä siitä, ettei Libanonilla ole riittävän vahvaa valtiollista väkivaltakoneistoa, eli armeijaa ja poliisia, riisumaan Hizbollah aseista.
Hizbollahin aseellinen siipi on pitänyt Libanonia panttivankinaan. Tilanne olisi täysin sama kuin jos vaikka Kokoomuksella olisi vahva, menetettyä Karjalaa raketein pommittava valkokaarti ja samalla Suomen puolustusvoimat ja poliisi olisivat heikkoja. Tällaisella puolueella on enemmän valtaa - nimenomaan väkivallasta kumpuavaa valtaa - kuin mitä parlamentaarisista voimasuhteista voi päätellä. Kun sisäpoliittiset voimasuhteet vääristyvät tällä tavalla, tilanne ei ole vakaa, vaan vahvemman väkivaltakoneiston omaavan osapuolen valta vain vahvistuu, kunnes se ottaa vähitellen vallan kokonaan. Tätä kehitystä on edesauttanut Syyria tukemalla Hizbollahia avokätisesti.
Tiedän sinun haluavan minun vastaavan, että Libanonin sisäpoliittisen heikkouden syy on Israelin taannoinen miehitys, joka hävitti suuren osan Libanonin valtiollisten väkivaltakoneistojen toimintakyvystä. Se on totta, mutta vain osaksi. Libanonin olisi ollut ulkopoliittisesti viisasta pyytää paikalle kansainvälisiä joukkoja riisumaan Hizbollah aseista siten kuin rauhansopimus edellyttää, mutta sisäpoliittisesti se olisi ollut itsemurha. Hizbollah aseellisine siipineen ei olisi sellaista suvainnut, ja valtahan tunnetusti kasvaa kiväärin piipusta. Seurauksena olisi ollut vallankaappaus tai sisällissota.
Ja todellakin sotilaallinen voimankäyttö pitäisi olla VIIMEINEN mahdollisuus eikä ensisijainen toimintatapa.
Eli sotilaallinen voimankäyttö on sittenkin hyväksyttävää? Mutta missä menee raja viimeisen ja toiseksi viimeisen mahdollisuuden välillä? Aina voidaan tietysti puhua neuvotteluista, mutta Hizbollahin tapauksessa kyseessä on järjestö, jonka tehtävä on tuhota Israel. Sellaisen järjestön kanssa on mahdoton päästä pitävään rauhansopimukseen, vaan ainoa mahdollisuus on joko riisua se aseista (mihin tarvitaan väkivaltaa) tai sitten tuhota se kokonaan, kuten Natsi-Saksan kansallissosialistiselle puolueelle tehtiin.
Kaiken lisäksi Israelin sotatoimet eivät ole olleet ensisijainen toimintatapa, vaan vastaus Hizbollahin sotatoimiin ja kaappauksiin, jotka tapahtuivat itsenäisen valtion alueella.
Mainitsit, ettei Israelin hyökkäyksellä ole selkeää kohdetta, vaan se kohdistuu siviileihin. Tämä johtuu siitä, ettei Hizbollah ole armeija, vaan terroristijärjestö, joka nimenomaan käyttää siviileitä kilpinään, saa tukensa osalta heistä, ja piiloutuu heidän sekaansa. Tällaisia nämä nykyajan sodat ovat, ja ovat olleet jo Vietnamin sodasta lähtien. Aika jolloin selkeästi määritellyt armeijat sotivat siistissä järjestyksessä rintamilla päättyi kun toiseen maailmansota loppui.
Ei terrorismia vastaan taistella hyökkäämällä toiseen maahan tuosta noin vaan,
Ei niin, mutta siitä huolimatta Hizbollah hyökkäsi Israeliin raketein ja kaappasi sotilaita.
mielestäni moinen toiminta on omiaan lisäämään vastarintaa miehittäjää kohtaan, jota sinä siis kutsut terrorismiksi.
Israel ei miehittänyt Libanonia rauhansopimuksen jälkeen. Sotilaalliset iskut Israelin alueelle Libanonista käsin olivat nimenomaan terrorismia, vastarinta miehittäjää kohtaan on kokonaan eri asia.
Tässäkin sodassa voi siis valita puolensa, ja valinta on kaiken lisäksi moraalisesti helppo. Siitäkin huolimatta, että uskon Israelin tekevän juuri niinkuin sen pitääkin tehdä, pidän libanonilaisten siviilien auttamista ehdottoman tärkeänä. Viattomat kärsivät aina, silloinkin, kun sotatoimet ovat oikeutettuja, ja siksi viattomia tulee auttaa. Libanonilaisten siviilien kärsimyksestä ei kuitenkaan seuraa se, että Israelin sotatoimet olisivat väärin.
Libanonin sisäpoliittinen heikkous johtuu Hizbollahin aseellisen siiven olemassaolosta, sekä siitä, ettei Libanonilla ole riittävän vahvaa valtiollista väkivaltakoneistoa, eli armeijaa ja poliisia, riisumaan Hizbollah aseista. Tiedän sinun haluavan minun vastaavan, että Libanonin sisäpoliittisen heikkouden syy on Israelin taannoinen miehitys, joka hävitti suuren osan Libanonin valtiollisten väkivaltakoneistojen toimintakyvystä. Se on totta, mutta vain osaksi.
Löytyyhän sieltä vähän näkemystäkin. Tosin itse kyllä jatkaisin vielä syvemmälle historiaan mutta osittain vastauksesi on se mitä hain. Hizbollah täytti poliittisen ja sotilaallisen "tyhjiön."
Eli sotilaallinen voimankäyttö on sittenkin hyväksyttävää?
Ei ole hyväksyttävää - halusin tuoda vain esille sen että Israel on käyttänyt sotilaallista voimaa usein ennen kuin diplomatiaa. Eikö Libanonin (tai oikeastaan konfliktiin Hizbollahin) kanssakin olisi pitänyt käyttää ensiksi KAIKKIA muita keinoja - ennen sotilaallista interventiota. Ja näin olisikin ollut järkevää jos sota terrorismia ja hizbollahin terroristisiipeä vastaan olisi ollut ainoa syy sotatoimien aloittamiseksi. Kuten itse totesit Israelin hyökkäyksellä ei ole selkeää kohdetta ja näin ollen nykyinen tapa sotia terrorismia vastaan on totaalisen väärä. Siinä pyritään poistamaan terrorismin synnyttämät ongelmat mutta ei niiden todellista syytä. Kestävämpi tapa olisi pureutua syihin joista terrorismi kumpuaa. Eikä niihin pureuduta sotilaallisille toimenpiteillä.
Sopisi Israelinkin jo taipua ja alkaa noudattamaan YK:n päätöslauselmia eikä vain marssia niiden ylitse Yhdysvaltain tuella, joka on usein ainoa veto-oikeuden käyttäjä ja Israelin terroritekojen puolustaja kun KOKO MUU MAAILMA on niitä vastaan. Kai tämäkin jo jotain kertoo sinulle? et kai tosissasi voi väittää että Yhdysvallat ja Israel ovat oikeassa ja kaikki muut väärässä joka ikinen kerta? YK:n päätöslauselmia noudattamalla ja YK:ta näin vahvistamalla myös sieltä olisi tulevaisuudessa mahdollisuus saada tukea omille turvallisuusongelmille vaikkapa Hizbollahin tai Hamasin kanssa jos niitä vielä sen jälkeen esiintyisi. Myös naapurimaiden demokratiakehityksen tukeminen olisi aika tärkeää - ja sitä ei tueta tuhoamalla Palestiinan tai Libanonin infrastruktuuri takaisin kivikaudelle.
Absurdia on mielestäni mm. ollut Israelin valitus Gazan kaistan turvallisuusongelmista kun ensiksi on itse tuhottu infrastruktuuri ja murhattu tai vangittu kaikki merkittävät demokraattisesti valitut poliitikot, viranomaiset, turvallisuusjoukot. Aika hyvät lähtökohdat lähteä siitä sitten korjaamaan turvallisuusongelmia. Ja koska niitä ei edellä mainituista syistä korjata niin Israel tekee omat valintansa ja jatkaa yhteiskunnan tuhoamista uudelleen vedoten turvallisuusongelmaan. Ei noista ongelmista nähtävästi edes haluta eroon kun kerran politiikka on mitä on. Antaahan se aika kivan tekosyyn hyökätä koska vaan kenen/minkä vaan kimppuun ja näin estetään yhteiskunnan kehittyminen - hienoa! :-/
Sellaisen järjestön kanssa on mahdoton päästä pitävään rauhansopimukseen, vaan ainoa mahdollisuus on joko riisua se aseista (mihin tarvitaan väkivaltaa) tai sitten tuhota se kokonaan, kuten Natsi-Saksan kansallissosialistiselle puolueelle tehtiin.
tarkoitatko tuhoamisella nyt fyysistä tuhoamista. Vai oletko minun linjoillani ja tarkoitat hizbollahin joukkokannatuksen tuhoamista, mikä on mielestäni se oikea tie. Fyysinen tuhoaminenhan tarkoittaa tällä hetkellä 90% Libanonin kansan tuhoamista. Oikea on tie on poistaa joukkokannatus eli palata taas niihin syihin mistä terrorismi saa voimansa. Ja ei se ei ole pelkkä uskonnollinen fundamentalistisuus, se on marginaalinen ilmiö myös Islamin uskossa.
Ei niin, mutta siitä huolimatta Hizbollah hyökkäsi Israeliin raketein ja kaappasi sotilaita.
Eipäs olla niin yksioikoisia. Luuletko että tämä oli alkusyy vai joudummekohan kuitenkin menemään historiassa hieman kauemmas. Kyse on kostonkierteestä joka on jomman kumman osapuolen toimesta katkaistava. Ei tuo sotilaiden kaappaus ole mikään alkusyy, vaan pelkkää jatkumoa vanhoille kostoiskuille.
Israel ei miehittänyt Libanonia rauhansopimuksen jälkeen. Sotilaalliset iskut Israelin alueelle Libanonista käsin olivat nimenomaan terrorismia, vastarinta miehittäjää kohtaan on kokonaan eri asia.
Jaa itse olin juuri lukevinani että Israel käynnisti massiivisen maajoukko-operaation toisen, suvereenin, valtion maaperällä. Ei muualla maailmassa ihan noin toimita jos jossain havaitaan terrorismi toimintaa. Vai voitko kuvitella tilanteen vaikkapa tänne pohjoismaihin. Luuletko että täällä ongelma hoidettaisiin ensisijassa sotilaallisesti hyökkäämällä toiseen maahan. Jos Israel haluaa tulla kunnioitetuksi ns. länsimaisena sivistysvaltiona niin tulee sen myös käyttäytyä sen mukaisesti.
Tässäkin sodassa voi siis valita puolensa, ja valinta on kaiken lisäksi moraalisesti helppo. Siitäkin huolimatta, että uskon Israelin tekevän juuri niinkuin sen pitääkin tehdä, pidän libanonilaisten siviilien auttamista ehdottoman tärkeänä. Viattomat kärsivät aina, silloinkin, kun sotatoimet ovat oikeutettuja, ja siksi viattomia tulee auttaa. Libanonilaisten siviilien kärsimyksestä ei kuitenkaan seuraa se, että Israelin sotatoimet olisivat väärin.
Tässä kappaleessa olen kanssasi kaikesta muusta samaa mieltä (no okej ei siitä paljon jäljelle jäänyt ;). PAITSI siinä että olisi olemassa oikeutettuja HYÖKKÄYSsotatoimia. Sellaisia ei ole yksinkertaisesti olemassa.
Mutta jokatapauksessa ajattelin lopettaa tämän väittelyn täällä tähän, koska olemme etääntyneet aika kauas alkuperäisestä blogimerkinnästä. Mielelläni jatkaisin suhteellisen hyvässä hengessä tapahtunutta keskusteluamme, jollain toisella foorumilla, mutta mielestäni tämä blogi ei ole keskustelulle oikea paikka. Onko ehdottaa jotain foorumia vai jätetäänkö tähän?
Rauhanomaisista mielenosoituksista tuli mieleeni viime sunnuntaina 6. päivä järjestetty Rauhanmerkki. En päässyt mukaan, mutta se oli käsittääkseni "rauhallinen kynttilämielenosoitus".
ja pakko vielä jatkaa ja kommentoida(Hurina voit sitten poistaa jos haluat että aiheesta jauhaminen jää tähän): Dyrolle sanoisin, että Libanon ei ole hyökkääjävaltio tässä eikä pommitukset alkaneet Hizbollah-järjestön raketeista. Terroria harjoittavat kaikki osapuolet alueella, oli siellä sotatila tai ei. Kun aikoinaan PLO piti vuoden kiinni tulitaukosopimuksesta ja ehdotti jatkuvasti neuvotteluja, kiirehti Israelin armeija Libanoniin ottamaan siviilejä panttivangeiksi, jota "Rauhanprosessi" ei katkeaisi, eli toisinsanoen neuvottelut alkaisi.
Israel ei neuvottele palestiinalaisten kanssa missään olosuhteissa(näin on ilmoittanut jokainen johtaja viimeisten vuosikymmenien aikana ja toiminut sen mukaan myös) ja Rauhanprosessi on vain kummallinen ilmaus miehityksen, sortamisen ja terrorin ylläpitämiselle.
Jos minä menen mielenosoitukseen, huudan niitä iskulauseita jotka itselleni sopivat ja jos haluan osoittaa mieltä Bushia vastaan ja ilmaista että hän on murhaaja niin se on sitten yksi aspekti koko osallistumisessani.
Tämä on ollut mielenkiintoinen keskustelu lukea kun en ole ehtinyt kirjoittamaan, toivottavasti jatkuu jossain..?
-minh-
Minh kirjoitti:
Rauhanomaisista mielenosoituksista tuli mieleeni viime sunnuntaina 6. päivä järjestetty Rauhanmerkki. En päässyt mukaan, mutta se oli käsittääkseni "rauhallinen kynttilämielenosoitus".
Hmm, en epäile etteikö näitä rauhanomaisia mielenosoituksia olisi mutta ongelma on enemmän se ettei niistä saa tietoa muuten kuin ehkä jälkikäteen. Jos ei informaatio leviä ei voi odottaa paljon väkeäkään ja jos ei ole väkeä ei sitä myöskään uutisoida. Toisin sanoen mielenilmauksen funktioista katoaa puolet pois kun tieto ei kulje muuta kuin pienen piirin kesken.
Omia kanavia pitkin ei ainakaan minulle ollut kantautunut tietoa tälläisestä tapahtumasta, eikä se nyt enää jälkikäteen paljon lohduta. Jos tiedossasi on tulevia vastaavia tapahtumia toivoisin että esimerkiksi voisit niistä tiedottaa jollakin sähköpostilistalla tai foorumilla tai suoraan sähköpostitse. Itse laittaisin mielelläni sanan kiertämään ja toivon itsekin näkyvyyttä rauhanomaisille ja pasifistisille performansseille.
Lähi-Idän rauhanprosessin ottamista vakavasti häiritsee sellainenkin seikka, että se (rauha) ei oikein ole kenenkään etu. Tai on se siviilien, mutta ei kenekään varsinaisten edunsaajien.
USA, Ranska, Britannia, Venäjä ja Kiina ovat maailman suurimpia aseviejiä. Samat maat istuvat YK:n turvallisuusneuvostossa. Kukin käyttää veto-oikeuttaan vuorollaan jos rauha näyttää uhkaavan menestyksellistä bisnestä.
Toivoisin, että ihmiset, jotka ovat sotaa vastaan, eivät käyttäisi yhtä typerää kieltä kuin Yhdysvaltojen presidentti Bush käyttää puhuen islamisteista fasisteina. Vähänkään islamistisiin puolueisiin ja järjestöihin tutustuen huomaa, että ne ovat hyvin erilaisia. Toiset voivat taistella köyhien oikeuksien puolesta imperialismia vastaan ja toiset taas olla sortavissa hallituksissa.
Dyro kirjoitti, että kukaan maltillinen muslimi ei huuda kuolemaa Israelille tai kanna Hassan Nasrallahin kuvaa. Tässäkin pitäisi erottaa se, että ihmisillä pitäisi olla oikeus vastustaa apartheidhallituksia. Mielestäni oikeus olisi ollut vaatia loppua myös Etelä-Afrikan apartheid-valtiolle. En edes tiedä huusiko tossa vaiheessa kukaan "kuolemaa Israelille". En osaa arabiaa, mutta tuskin osaa sitä Juha-Pekka Tikkakaan, joka Ilta-Sanomien juttuun niin kirjoitti. Hän tuskin oli myöskään edes paikan päällä kun häslinki tapahtui.
Hizbollahin tuesta jotain kertoo, että nyt 90 prosenttia libanonilaisista tukee Hizbollahia sen kamppaillessa Israelia vastaan. Hizbollahia eivät tue pelkästään shiamuslimit vaan myös 80 prosenttia maan kristityistä ja sunnimuslimit. Jotka ovat suhtautuneet ennen kriittisesti järjestöön.
Monet näkevät suurilta osin oikeutetusti Hizbollahin kansallisena vastarintaliikkeenä, joka taistelee Yhdysvaltojen ja Israelin suurempaa strategiaa vastaan. Sen ensimmäinen askel on kaataa Hizbollah ja sen jälkeen suunnata kohti Syyriaa ja Irania.
On myös suuri myytti, että sota syttyi Hizbollahin kaapattua kaksi sotilasta. Sotaa oli suunniteltu pitkään.
Tässä yksi mielenkiintoinen artikkeli, jossa esitetään kysymyksiä ja vastauksia
Dyro,
Kukaan maltillinen muslimi tai ylipäätään demokratiaa, rauhaa ja ihmisoikeuksia puolustava ihminen tuskin karjuu kuolemaa Israelille, tai kantaa mukanaan Hassan Nasrallahin kuvaa, joita Ilta-Sanomien jutussa väitettiin nähdyn. Nasrallah johtaa järjestöä, jonka tekemät terrori-iskut itsenäisen valtion alueelta toisen itsenäisen valtion alueelle ovat tappaneet siviilejä. Eivät tietenkään yhtä näyttävästi kuin Israelin pommit (jotka ovat seurausta näistä Hizbollahin terroriteoista), eivätkä samanlaisilla uhrien määrillä per hyökäys, ja juuri siksi Hizbollahia vastaan ei ole osoitettu mieltä.
Näin itsekin siellä tämän yhden Nasrallahin kuvan. Veralla taisi olla kuva omilla sivuillaan tästä saman tytön kantamasta kyltistä. Kuolemaa Israelille en kuullut ihmisten karjuvan, tosin en tiedä, mitä arabiaksi sanottiin, kun en kieltä ymmärrä.
Minusta mielenosoituksia ei ole järjestetty Hizbollahia vastaan ja Israelin puolesta kenties siitä syystä, että Israelilla on kuitenkin sotilaallinen valta tuolla alueella. Mielenosoituksia järjestetään yleensä niiden puolesta, jotka ovat selvässä sotilaallisessa alakynnessä ja sen vuoksi herättävät ihmisten sympatioita. Silloinkin tosin nämä mielenosoitukset (länsimaissa) suunnataan kai yleensä siviilien suojelemiseksi. Ihmiset eivät koe kenties kovin tarpeellisena järjestää mielenosoituksia Israelin puolesta, jonka takana kuitenkin seisoo Yhdysvallat. Kenties ihmiset aika helposti asettuvat heikomman ja hyökkäyksen kohteena olevan valtion puolelle. (Muistan kyllä, että Israeliinkin on hyökätty terrorin keinoin, mutta silti se on tässä vahvempi osapuoli.)
Mielenosoituksissa "rauhan" puolesta on se vika, että niiden taustalla oleva asenne on peräisin Vietnamin sodasta 60-luvulta, eikä ole sen jälkeen päivittynyt, vaikka sodankäynnin tapa on muuttunut. Vietnamin sodan aikana oli täysin mahdollista asettua hyvän puolelle pahaa vastaan, sillä USA:n hyökkäys oli täysin turha ja ylenmäärin raaka, ja kun USA vielä hävisi sodan, sai rauhanliike siitä lisäpönkitystä egolleen.
En nyt ole ihan varma, mitä tarkoitat tällä lainausmerkeissä olevalla rauhalla. Minä ainakin olin mielenosoituksessa rauhan puolesta ilman lainausmerkkejä, ylipäätään rauhan puolesta. En myöskään nähdäkseni kuvittele tässä tapauksessa hyvän ja pahan puolen olevan selkeästi erotettavissa. Mikä tässä nyt on se rauhanliike, joka sai pönkitystä egolleen ja jota vastustat tms? Vastustatko siis sekä pasifisteja että niitä, jotka asettuvat selvästi Libanonin puolelle?
Nykyisen Libanonin konfliktin juoni ei ole viattoman pikkuvaltion joutuminen verihumalassa riehuvan sotilasmahdin jyräämäksi, vaan se, että Libanon rikkoi Israelin kanssa tehtyä rauhansopimusta, ja salli ilmeisesti sisäpoliittisen heikkouden vuoksi Hizbollah-nimisen terroristiryhmittymän kasvaa, vahvistua ja jatkaa aseellisia iskuja Israelia vastaan. Tällaisessa tilanteessa sotilaallisen voiman käyttö on lopulta viimeinen mahdollisuus, koska asiaa ei muulla tavalla voitu saada järjestykseen.
Tuota, minusta hyökkäys Libanoniin tämän tilanteen ratkaisemiseksi ei todellakaan ole asioiden saattamista järjestykseen. Hizbollah saa vain lisää tukijoita uusista katkerista läheisiään menettäneistä ihmisistä, joilla ei ole enää mitään menetettävää, vaan ainoastaan suunnaton suru ja viha mukanaan. Minusta hyökkäys ei ratkaise mitään. Lisäksi sillä uhrataan lukuisia ihmishenkiä, joiden arvo on mittaamaton. En usko siihen "ratkaisuun", jossa tapetaan kaikki varmuuden vuoksi, koska ei muutakaan keksitä. Mielestäni Israelin toiminta ei ole hyväksyttävää, ei myöskään terrorismi ylipäätään.
Veraa lainatakseni "on helppoa olla pasifisti, kun kyseessä ei ole oma sota." Tietenkin siviilien kärsimykset suututtavat, varsinkin kun ne tapahtuvat näyttävinä ryöppyinä, eivätkä muutama Katjushan silpoma ihminen kerrallaan, mutta loppujen lopuksi libanonilaissiviilit ovat turvassa vasta Israelin pommeilta sitten, kun israelilaissiviilit ovat turvassa Hibollahin raketeilta.
Totta. Olen omalta kohdaltani joskus pohtinut, missä määrin oma sodanvastaisuuteni murtuisi läheisten kuollessa ympärilläni. Tosin tällä hetkellä en tiedä saisiko sekään minua vastavuoroisesti tappaamaan hyökkääjiä, koska kenties jo olen sisäistänyt tarpeeksi hyvin asian mielettömyyden ja loputtoman koston ja vihan kierteen. En tiedä. Ylipäätään, joskus aiemmin tässä blogissa Matti kommentoi minulle, että en voi kutsua itseäni pasifistiksi, koska taisin silloin olla esim. sitä mieltä, että Ruandaan olisi ehdottomasti pitänyt lähettää sotilaallista apua estämään kansanmurha ja olen sitä mieltä, että tällaisissa tilanteissa sotavoimia tarvitaan.
Ammattiaktivisti,
Tämä ei kuitenkaan estä minua osallistumasta, sillä mielenosoituksessa huudan vain itselleni mielekkäitä huutoja (vieraskielisiä mitä en ymmärrä - en ymmärrettävästi huuda kun en ole varma sisällöstä), kannan vain itselleni mieleistä plakaattia. Olen ehkä itselleni mieleisessä osassa mielenosoituksessa (esimerkiksi siinä rauhallisessa blockissa). Ja jos joku minut tyhmyyksissään niputtaa pelkäksi stereotypiaksi ja leimaa vaikkapa ekoterroristiksi tai pasifistihomoksi en yksinkertaisesti sille mitään voi. Siltikään se ei estä minua toimimasta, asia on yksinkertaisesti niin tärkeä että minun on pakko tämän kaiken leimautumisen uhallakin osallistua ja yrittää tehdä tästä maailmasta parempaa. Se ei ole sisäsiistiä, ei valtaapitävien suosiossa patsastelua tai edes helppoa tai halpaa. Mutta itseasia (tässä tapauksessa rauhanasia) on niin tärkeä että katson uhrauksen olevan sen arvoista.
Näin minäkin tein, että huusin vain niitä lauseita, johon saatoin vilpittömästi yhtyä, mutta kyllä silti mietin, että tuskin ulkopuolelta katsovat osaavat ajatella, että minä tai ylipäätään kaikki joukosta eivät esim. kannata Israelin huutamista murhaajaksi. Kun sitten heittely ja kylttien polttelu alkoi ja näin sen Nasrallahin kuvan, minun vain alkoi tehdä mieli häipyä paikalta, koska en kokenut joukkoa enää lainkaan omakseni. Luulen, että tässä vaiheessa useimmat muutkin maltilliset alkoivat vetääntyä taka-alalle tai hajaantua. Juuri tässä kohtaa kuulin joidenkin huutavan sivummalta, että "rauhaa, ei fanatismia" tai jotain vastaavaa. Tässä ainakin yksi joukko, johon koin voivani yhtyä ja jotka varmasti kokivat juuri tämän saman ristiriidan kuin minäkin. Toisaalta mielestäni olet oikeassa tuossa omassa asenteessasi tähän ristiriitaan. Silti jos meininkin alkaa valtaosiltaan kallistua kovin vihamieliseen suuntaan, niin silloin en halua olla läsnäolollani toimintaa tukemassa, koska minut tietysti niputettaisiin silloin näiden ihmisten kannattajaksi. Näin media ja ihmiset vain toimivat. Siispä, vaikka varmastikaan kaikkia konflikteja ei ole mahdollista poistaa, niin toivottavasti mielenosoitus pystytään pitämään valtaosiltaan, siis pääjoukoltaan, rauhallisen oloisena.
Pasifistihomoksi voisin leimautua ihan mielelläni. Minusta siinä ei ole mitään vikaa. Mutta Nasrallahin kannattajaksi tai Hizbollahin kannattajaksi en halua leimautua. Enkä ylipäätään minkään vihan taakse, vaan rauhan.
Se ei tarkoita vihaa toista osapuolta kohtaan. Sen sijaan ongelmana on se miten saada se agressiivinen, isompi, miehittäjä osapuoli, jolla on selkeä motiivi toiminnalleen, kuuntelemaan ja tajuamaan että "hei, nyt teet mielestäni väärin ja en hyväksy moista toimintaa!" Siihen eivät kovin hyvin tepsi vaikkapa rauhankyyhkyjen päästäminen vapauteen tai kaukana toisessa maassa kerättävät addressit.
Aivan totta. Tarvittaisiin varmaan aika laajoja kansainvälisiä pakotteita, YK:n selvä tuomio ja selvät seuraukset, kuten tämä boikotti. Tämä vain lienee kovin vaikeaa niin kauan kuin poliitikkojen joukossa on vain omaa etuaan ajavia ja pelkästä oman maan talouskasvusta kiinnostuneita ihmisiä tai ylipäätään fanaattisia ihmisiä. Siltikään, en usko vallankumoukseen tms. ratkaisuna, vaan keskusteluun. Valitsen siis hitaamman tien sen sijaan, että valitsisin kaikki sotien ja vallankumousten tuomat ihmisuhrit. Sitäpaitsi jaksan uskoa väkivallattomaan vastarintaan vielä, koska en pidä väkivaltaa varteenotettavana vaihtoehtona. No, kuten olen tässä blogissa kirjoittanut, en silti usko yleisiin sääntöihinkään, vaan siihen, että oikea toiminta riippuu tilanteesta. Tästä asiasta pitäisi varmaan kirjoittaa oma postauksensa, että saisi eri näkökulmia käsiteltyä, kun niitä on niin paljon. :\
Tosin mielenosoituksilla on toinenkin tehtävä ja se on nimenomaan näin Suomessa, kaukana kaikesta, herättää kanssaihmiset ajattelemaan ja toimimaan rauhan puolesta. Siinä mielessä liian agressiiviset huudot ja plakaatit eivät ehkä palvele tarkoitustaan.
Näin juuri.
Mutta silti pitää muistaa että jo mukana olevat purkavat myös tällä tavalla turvallisesti omaa pahaa mieltään ulos mielenosoituksen kautta (kukapa sitä erityisen rauhallisesti marssisi jos omia sukulaisia olisi juuri murhattu). Mielenosoitus on siis yksi keino ilmaista itseään ja tuntojaan eikä sitä pidä tarpeettomasti padota mihinkään tiettyyn koodiin, kuten vaikkapa marssirivistöihin ja yhtenäisiin asuihin tai plakaatteihin. Ylilyönteihin tulee puuttua ja virheistä opittava - mielestäni virheitä on korjattu sitä mukaan kun niitä on esiintynyt esimerkiksi mielestäni mauttomat davidintähti-hakaristi-plakaatit loistivat tällä kertaa poissaoloaan, kun tähän ongelmaan painokkaasti puuttuttiin. Mutta yksilön ilmaisunvapautta ei tule suotta kahlita liikaa vain siinä toivossa että väkeä tulisi enemmän. Se kun voisi toimia itseään vastaan ja vain vähentää väen määrää.
Totta myös tämä, tosin en ole varma, onko mielenosoitus rauhan puolesta kuitenkaan paras näiden purkamiseen. Ehkei näitä vihan tunteita kannattaisi yhteisillä huudoilla ainakaan vahvistaa vaan painottaa tosiaan asian rauhanomaista ja rakentavaa puolta, siis rauhaa, tulitaukoa ja joukkojen vetämistä pois ja myös Hizbollahin terrori-iskujen lopettamista Israelin hyökkäyksen lopettamisen rinnalla. Ts. rauha-Israel ja rauha-Hizbollah, ylipäätään rauha. Nasrallah-plakaatti on mielestäni myös ylilyönti. Lisäksi hieman ihmettelen sitä, että miksi tällainen kyltti annetaan lapsen kannettavaksi. Eivätkö aikuiset itse uskalla asettua näiden kylttien taakse? Lapset eivät vielä kykene näkemään asioiden kaikkia puolia ja seuraavat vain aikuisia. Ihmettelen myös sitä, miksi ne olivat juuri iso osa lapsia, jotka pitivät käsissään palavia kylttejä. Onko tässä joku idea, että aikuiset antavat nämä teot lasten tehtäviksi? No, varmaan te siellä kokouksessa keskustelette näistä asioista...
Ihan hieno teoria! Harmi vaan että suurin osa ihmisistä ei ajattele noin ja näin ollen pasifismi on tuomittu (ainakin juuri tällä maailmanhetkellä) pieneen marginaaliin. Jolla ei juuri saavuteta muuta kuin henkilön oma mielenrauha. Välittävää asennetta voi olla vaikka tuokin mielipiteensä voimakkaasti esille. ne eivät ole toisensa pois sulkevia asioita päinvastoin, mielenosoittaminen toisella puolella maapalloa olevan tapahtuman uhrien puolesta on juurikin välittämistä. Itse pidän itseäni paremminkin "semipasifistina" joka ei aloita mutta ei myöskään käännä toista poskeaan. Koska aina löytyy maailmasta niitä häikäilemättömiä ihmisiä jotka ovat valmiita käyttämään tilannetta hyväkseen tavoitellakseen etua itselle, ryhmälleen tai vaikkapa isänmaalleen, valitettavasti ;-/
Hmm, en ole varma, onko minun näkemykseni varsinaisesti pasifismia, koska en tiedä, onko toisenkin posken kääntäminen aina oikeaa toimintaa. Kuten jo kirjoitin, oikea toiminta selviää yksittäisissä tilanteissa, enkä usko sääntöihin, mutta uskon, että on vaikeaa toimia oikein, jos ei lähtökohtana ole hyvin laajasti ja valikoimattomasti kaikkiin ihmisiin kohdistuva välittäminen ja myötätunto. Mielen osoittaminen uhrien puolesta ei minusta mitenkään ole tätä näkemystä vastaan. Uskon vain siihen, että ihmisen on vaikea toimia toisin, jos hän ei toimi puolueettomasta rakkaudesta ja välittämisestä käsin. Se, mitä toiminta sen jälkeen on, on kokonaan toinen juttu. Lisäksi tämän tilan saavuttaminen ei ole mikään ihan helppo juttu sekään. ;) No, olen tässä blogissa kirjoittanut tästä aiheesta aikaisemminkin ja ihailen paljon esim. Gandhin ja Dalai Laman ajattelua, vaikka itse olen uskonnollisesti sitoutumaton (agnostikko). Lisäksi uskon, että tällä asenteella voi saavuttaa hyvinkin paljon enemmän kuin vain mielenrauhan itselleen, koska ihminen vaikuttaa koko ajan ympäristöönsä, lähipiirinsä ihmisiin ja he taas eteenpäin. Ylipäätään pitkälti näen väkivaltaisten ratkaisujen, millaisten tahansa, vihan jne. synnyttävän vain lisää vihaa ja väkivaltaa ja surua. Yritän kai sanoa, että oikea toiminta voi olla monenlaista, mutta motivoivan voiman tulee olla välittäminen eikä viha, muuten teot helposti muuttuvat tuhoaviksi.
Kiitos muuten hienosta blogista ja varsinkin mainioista valokuvista. Toivottavasti näen sinut vielä puolustamassa rauhaa - sotaa vastaan jatkossakin ;)
Kiitos! Yritän vähitellen keksiä omia parhaita mahdollisia vaikuttamisen tapojani. ;)
"sota ei yhtä miestä kaipaa, mutta rauhalle kelpaa jokaikinen iikka!"
Kohti rauhaa siis! ;)
Ammattiaktivistin ja Dyro,
En halua kauheasti kommentoida teidän välistänne keskustelua Israelin ja Hizbollahin historiasta, kun selvästi tiedätte siitä minua enemmän. Kuten etusivulle kirjoitinkin, ilman muuta voitte minun puolestani halutessanne jatkaa keskustelua myös täällä.
Yhteen Dyron kommenttiin minun on tosin vähän pakko puuttua:
Tässäkin sodassa voi siis valita puolensa, ja valinta on kaiken lisäksi moraalisesti helppo. Siitäkin huolimatta, että uskon Israelin tekevän juuri niinkuin sen pitääkin tehdä, pidän libanonilaisten siviilien auttamista ehdottoman tärkeänä. Viattomat kärsivät aina, silloinkin, kun sotatoimet ovat oikeutettuja, ja siksi viattomia tulee auttaa. Libanonilaisten siviilien kärsimyksestä ei kuitenkaan seuraa se, että Israelin sotatoimet olisivat väärin.
Minusta nimittäin libanonilaisten siviilien kärsimyksestä seuraa aivan ilman epäilystä se, että Israelin sotatoimet ovat väärin. Minusta on moraalisesti hyvin helppoa olla tätä mieltä ja ehdottomasti sitä mieltä, että Israelin pitäisi lopettaa terroristeihin, siviileihin, yk-virkailijoihin, toimittajiin, avustustyöntekijöihin ja ylipäätään kaikkiin paikalla olijoihin kohdistuvat tappotoimenpiteensä heti. Mielestäni ihmisten tappaminen muka suurempien ja oikeutetumpien päämäärien hyväksi on suurelta osin täyttä itsepetosta. Voin elävästi kuvitella ne kaikki ihmisten kärsimykset ja kuolevat lapset ja läheiset, eikä sille (tälle hyökkäykselle ja näille pommituksille ja näille kuolemille) ole MITÄÄN oikeutusta koskaan, eikä mistään syystä.
Minh,
Rauhanomaisista mielenosoituksista tuli mieleeni viime sunnuntaina 6. päivä järjestetty Rauhanmerkki. En päässyt mukaan, mutta se oli käsittääkseni "rauhallinen kynttilämielenosoitus".
Päädyin itse paikalle tunnin myöhässä ja kuulin siitä aivan sattumalta joltain kaveriltani. Tilaisuus vaikutti erittäin hyvältä tunnelmaltaan. Siellä oli mahdollisuus hiljentyä sen asian ääressä, josta oli kyse. Tällaisia voisi olla enemmänkin ja ilman muuta paremmin informoituina.
Israel ei neuvottele palestiinalaisten kanssa missään olosuhteissa(näin on ilmoittanut jokainen johtaja viimeisten vuosikymmenien aikana ja toiminut sen mukaan myös) ja Rauhanprosessi on vain kummallinen ilmaus miehityksen, sortamisen ja terrorin ylläpitämiselle.
Tämä on kyllä surullista. Mikä hemmetti saa israelilaiset tekemään kaikkia näitä järjettömyyksiä kuin he eivät olisi oppineet mitään omasta historiastaan? Sieltäkin tietysti löytyy lukuisia erilaisia juutalaisia ryhmittymiä, joista toiset ovat paljon toisia fanaattisempia, enkä tiedä, onko valta suinkaan maltillisilla. Silti Israelistakin löytyy tiedostavia ihmisiä, jotka haluaisivat etsiä rauhanomaisia ja suvaitsevaisia ratkaisuja naapureidensa kanssa. Kuinka vahvistaa tätä osaa kansasta?
Jos minä menen mielenosoitukseen, huudan niitä iskulauseita jotka itselleni sopivat ja jos haluan osoittaa mieltä Bushia vastaan ja ilmaista että hän on murhaaja niin se on sitten yksi aspekti koko osallistumisessani.
Hmm, niin kai sitten. Minusta vain olisi parempi profiloida tämä mielenosoitus nyt tähän yhteen asiaan ja järjestää Bushin vastainen mielenosoitus vaikka erikseen. Lisäksi sellainen suuri kapitalismin ym. vastainen mielenosoitus on ilmeisesti kohta tulossakin, ainakin sitä paikalla mainostettiin.
Ammattiaktivisti,
Hmm, en epäile etteikö näitä rauhanomaisia mielenosoituksia olisi mutta ongelma on enemmän se ettei niistä saa tietoa muuten kuin ehkä jälkikäteen. Jos ei informaatio leviä ei voi odottaa paljon väkeäkään ja jos ei ole väkeä ei sitä myöskään uutisoida. Toisin sanoen mielenilmauksen funktioista katoaa puolet pois kun tieto ei kulje muuta kuin pienen piirin kesken.
Tässä olet aivan oikeassa! Yritin itsekin kysellä, että missä tästä mielenosoituksesta ilmoitettiin, mutta sain vähän epämääräisiä vastauksia, että kaikki vain levittivät tietoa jossain omissa piireissään. Minä kuulin tilaisuudesta aivan sattumalta ja on sääli, ettei useampi kuullut siitä, sillä idea oli mielestäni erinomainen.
Omia kanavia pitkin ei ainakaan minulle ollut kantautunut tietoa tälläisestä tapahtumasta, eikä se nyt enää jälkikäteen paljon lohduta. Jos tiedossasi on tulevia vastaavia tapahtumia toivoisin että esimerkiksi voisit niistä tiedottaa jollakin sähköpostilistalla tai foorumilla tai suoraan sähköpostitse. Itse laittaisin mielelläni sanan kiertämään ja toivon itsekin näkyvyyttä rauhanomaisille ja pasifistisille performansseille.
Kenties suomessa toimiville kansalaisjärjestöille pitäisi perustaa jokin täysin puolueeton ja sitoutumaton foorumi/sivusto tms, johon ne voisivat ilmoittaa kaikista järjestämistään tapahtumista? Tämä sivu ei ottaisi kantaa minkään puolesta tai vastaan vaan ja voisi näin toimia hyvin laajalla skaalalla erilaisten järjestöjen yhdistämiseksi ja ennen kaikkea tiedon levittämiseksi? Miten tämä käytännössä tapahtuisi? Esim. tällaisen blogimuotoisen ilmoitustaulun voi todella nopeasti laittaa pystyyn, mutta joku osaisi varmaan tehdä paremmankin sivuston? Eikö tällaista kansalaisjärjestöjen kattojärjestöä ole Suomessa olemassa?
Anna-Jo,
Googlasin nuo antamasi nimilyhenteet. Tässä siis keskustelua seuraaville linkki PSV:n sivuille. BAS vaatisi osaltani vähän lisäaukaisua. Mistä tuo on lyhenne ja onko sinulla linkkiä heidän kotisivuilleen? Googlasin pikaisesti kirjainlyhenteen ja löysin kaikkea ihan muuta. Mutta kuvauksesi kuulostaa hyvältä. Muutenkin on hyvä muistaa, että mielenosoituksessa oli mukana myös tällaisia tahoja, kun nyt olemme puhuneet vain parista järjestöstä ja ääriryhmistä.
Lähi-Idän rauhanprosessin ottamista vakavasti häiritsee sellainenkin seikka, että se (rauha) ei oikein ole kenenkään etu. Tai on se siviilien, mutta ei kenekään varsinaisten edunsaajien.
USA, Ranska, Britannia, Venäjä ja Kiina ovat maailman suurimpia aseviejiä. Samat maat istuvat YK:n turvallisuusneuvostossa. Kukin käyttää veto-oikeuttaan vuorollaan jos rauha näyttää uhkaavan menestyksellistä bisnestä.
Voi Anna-Jo, tämä oli nyt todella kyynistä. Toivottavasti maailman tila ei ole ainakaan kokonaan tuollainen. Varmasti tällaisilla näkemyksillä on vaikutusvaltaa, mutta on vaikeaa kuvitella, etteikö näidenkin maiden johdosta löytyisi myös humaania ajattelua. Toki politiikka on aina kamppailua eri tahojen välissä, mutta muistakaamme näiden maiden aktivisti-ihmisiä ja huolestuneita. Ja jos tilanne on todella näin huono, tulee kansalaisjärjestöjen tehostaa toimintaansa ja (väkivallatonta) painostustaan hallituksia kohtaan ja ihmisten pitää äänestää valtaan humaanimpaa porukkaa. Ok, ehkä kuulostan naiivilta, mutta jos vaihtoehdot ovat toivottomuus ja väkivalta, niin mitäpä muutakaan tässä voisi sanoa. :\
Sergei
Vähänkään islamistisiin puolueisiin ja järjestöihin tutustuen huomaa, että ne ovat hyvin erilaisia. Toiset voivat taistella köyhien oikeuksien puolesta imperialismia vastaan ja toiset taas olla sortavissa hallituksissa.
Lännessä nyt on ylipäätään tapana luokitella jo islam vain yhden suuren kokonaisuuden alle huomioimatta lainkaan, että siinä on yhtä lailla monia haaroja ja suuntia kuten kaikissa suurissa maailmanuskonnoissa. Islamismin luokittelu tämän saman harmaan käsitteen alle ei ole yhtään sen kummallisempaa, saati että kyettäisiin näkemään eroja sen sisällä. Silti henkilökohtaisesti pidän kaikkia kovin fanaattisia liikkeitä, olivat ne uskonnollisia, poliittisia, mitä tahansa, hieman pelottavina, koska ne eivät anna ihmisille ja ajatuksille tilaa hengittää ja suvaitsevat huonosti erilaisuutta ja näiden asioiden näen kuitenkin olevan elinehto sille, että ihmiset voisivat joskus elää rauhaisasti yhdessä.
Dyro kirjoitti, että kukaan maltillinen muslimi ei huuda kuolemaa Israelille tai kanna Hassan Nasrallahin kuvaa. Tässäkin pitäisi erottaa se, että ihmisillä pitäisi olla oikeus vastustaa apartheidhallituksia. Mielestäni oikeus olisi ollut vaatia loppua myös Etelä-Afrikan apartheid-valtiolle. En edes tiedä huusiko tossa vaiheessa kukaan "kuolemaa Israelille". En osaa arabiaa, mutta tuskin osaa sitä Juha-Pekka Tikkakaan, joka Ilta-Sanomien juttuun niin kirjoitti. Hän tuskin oli myöskään edes paikan päällä kun häslinki tapahtui.
Hmm, kyllähän Etelä-Afrikan apartheid-hallitukselle vaadittiinkin loppua ja käsittääkseni vielä kansainvälisellä painostuksella? Toki sitä mielestäni voi vastustaa, eri asia on, millä keinoin. En usko sananlaskuun "tarkoitus pyhittää keinot". Sikäli jos Nasrallah kannattaa kaikkien juutalaisten tappamista, hän valitettavasti itse syyllistyy juuri tällaiseen apartheidiin, eikä vain siihen, vaan kansanmurhan kannattamiseen. Ei Lähi-idän kriisiä ratkaista tappamalla kaikki juutalaiset! Viha synnyttää vain lisää vihaa ja molemmilla osapuolilla on varmasti syitä olla vihaisia, mutta mihin se johtaa? Miten vihan varaan voisi rakentaa mitään muuta kuin lisää tappamista, surua ja turhia kuolemia? Pohjimmiltaan ihmiset ovat samanlaisia.
Hizbollahin tuesta jotain kertoo, että nyt 90 prosenttia libanonilaisista tukee Hizbollahia sen kamppaillessa Israelia vastaan. Hizbollahia eivät tue pelkästään shiamuslimit vaan myös 80 prosenttia maan kristityistä ja sunnimuslimit. Jotka ovat suhtautuneet ennen kriittisesti järjestöön.
Niin, Israelin hyökkäys varmasti lisää sen kannatusta Libanonissa ja senkin vuoksi hyökkääminen maahan tämän järjetön tuhoamiseksi tuntuu aika huonolta strategialta. Mutta mitkä mahdollisuudet on siihen, että Nasrallah ja Hizbollah hyväksyisivät juutalaiset ja juutalaisvaltion? Tämä on myös välttämätöntä rauhan saavuttamiseksi. Tuskin tarvitsee edes mainita, että kannatan myös palestiinalaisvaltiota.
Monet näkevät suurilta osin oikeutetusti Hizbollahin kansallisena vastarintaliikkeenä, joka taistelee Yhdysvaltojen ja Israelin suurempaa strategiaa vastaan. Sen ensimmäinen askel on kaataa Hizbollah ja sen jälkeen suunnata kohti Syyriaa ja Irania.
Hmm, lännessä näkökulma Hizbollahiin taitaa olla kovin toisenlainen. Silti itseänikin hermostuttaa se, että täällä ei saada yhtään mitään aikaiseksi, ei edes yhtä yksimielistä päätöslauselmaa. Kaikki varovat suututtamasta ketään ja se vesittää kaiken. Kannattaa kuitenkin muistaa, että massojen mielialat monissa Euroopan maissa ovat nykyisin varsin kriittisiä Yhdysvaltoja ja sen johtoa kohtaan. Bushia kannattavat ne valtiot, jotka tarvitsevat edelleen Yhdysvaltain tukea Neuvostoliiton uhkaa vastaan. Bush tekee itsestään koko ajan yhä epäsuositumman ja jos hän hyökkää Syyriaan ja Iraniin, epäilen, että hän joutuu aikamoisiin sekä sisä- että ulkopoliittisiin ongelmiin. Hieman avuton olo on silti täältä Suomesta käsin katsoa tätä kaikkea, koska vaikka Israeliin voisikin vaikuttaa, niin Yhdysvallat on sen verran mahtava valtio, että kovin moni maa tuskin asettuu sitä helposti avoimesti vastustamaan. Yhdysvaltoja vastaan asettuminen (lännestä käsin ja sotilaallisesti) voisi pahimmillaan johtaa 3. maailmansotaan ja se olisi nykyaikana katastrofaalinen vaihtoehto kaikille osapuolille!
On myös suuri myytti, että sota syttyi Hizbollahin kaapattua kaksi sotilasta. Sotaa oli suunniteltu pitkään.
Luulen että useimmat ainakin Suomessa ajattelevat juuri näin ja ovat tietoisia tästä. Harvoin kai sodat syttyvät vain joistain yksittäisistä asioista. Ne ovat seurauksia pidempään kehittyneistä tilanteista ja epäilemättä Israelilla oli suunnitelmat valmiina.
BAS eli Beit Atfal Assomoud: www.socialcare.org
Psykologien Sosiaalisen vastuun keräyksestä saa tietoa blogista http://psvkerays.vuodatus.net
Tuon YK:n turvallisuusneuvostokommentin ei ollut tarkoitus olla kyyninen, toteamus vain. Onhan tuo epäkohta ja paljon pahempiakin maailmasta löytyy (kai?), mutta niiden ei pidä antaa lannistaa vaan päinvastoin lisätä toimintatahtoa. Minulle optimismi on tietoinen valinta. Kyynisyys olisi paljon helpompaa. Paljon sitä kyllä ruokitaan meillä rikkaissa länsimaissa esimerkiksi median avulla (huonot uutiset myyvät paremmin kuin hyvät). Kuitenkin maailma on aina muuttunut, hitaasti mutta varmasti parempaan päin mennään vaikka ongelmat koskettavatkin suurempaa ihmismäärää kuin koskaan ennen koska ihmisiä on enemmän ja maapallon kestokyky (lähes) ylitetty(kin).
Pienet tuloerot rauhoittavat yhteiskuntia; koulutus vähentää lapsimäärää ja rauhoittaa yhetiskuntaa... rahaa ja ruokaa on kaikille, halua jakamiseen ei. Muutoksen on kuitenkin tultava väkisinkin. Ja väkisin se varmaan tulee, ei vapaaehtoisesti. Esim. ilmastonmuutos on jo tosiasia, muutostahto ei edelleenkään. Ilmeisesti ihmiskunnalla menee kiireellistenkin asioiden tajuamiseen aina vähintään yhden sukupolven ajan, silloinkin kun pitäisi toimia nopeasti. Ihmisten välisissä asioissa ei tämäkään tietysti riitä... varsinkin jos lapset kasvatetaan vihaamaan. Vanhemmiten ehtii tajuta että väkivalta ei sittenkään ehkä toimi, mutta liian myöhään: nuoremmat on jo itsepäisesti tekemässä samoja virheitä...
Minusta on aikamoinen ristiriita siinä, että länsimaisessa ihmiskäsityksessämme meidät kasvatetaan uskomaan, että kaikki on yksilölle mahdollista - paitsi yhtäkkiä kun tulee kysymys maailman parantamisesta, yksi ihminen ei voikaan tehdä mitään. Päinvastaisia esimerkkejä on; loppujen lopuksi todellisuus ei ole noin mustavalkoinen kumpaankaan suuntaan. Menestyskin on aina muidenkin kuin yksilön ansiota. Meidän rikkautemme on mahdollista, koska muut pysyvät köyhinä.
Jos katsoo niitä ihmisiä joilla oikeasti ei ole mitään, heillä ei ole minkäänlaisia motivaatio-ongelmia toimia paremman maailman puolesta vaikka henkensä uhalla, olkoonkin että he aloittavat maailman parantamisen omasta ja läheistensä elämästä. Esimerkiksi Eurooppaan henkensä kaupalla pyrkivät laittomat siirtolaiset. Onnistunut elättää koko suvun). Kyllä hyvinvointi kylmettää ihmisen sydämen.
On tärkeää ottaa asioista selvää ennenkuin toimii... muuta mittariahan ei loppujen lopuksi ole kuin oma moraali. Siitä on syytä pitää huolta.
Naiivius ei ole pahasta rauhanasioissa, kunhan pitää huolen että hankkii koko ajan tietoa ja ottaa opikseen. Johonkin on pakko uskoa ja luottaa, tai ei voi toimia ollenkaan. Virheiden tekemisen uhallakin. Minusta tämän päivän rauhanliikkeen vertaaminen 60-lukuun on kylmän sodan haamun huhuilua. Nykysukupolvi on ulkona niistä kuvioista ja vaikka ehkä onkin johdateltavissa kuten aikaisemmatkin, uskon että jotain on Seattlesta ja Genovasta opittu.
Tuli aika pitkä ja sekava sepustus, mutta tämä keskustelu on ollut niin mielenkiintoista!
"Lähi-Idän rauhanprosessin ottamista vakavasti häiritsee sellainenkin seikka, että se (rauha) ei oikein ole kenenkään etu. Tai on se siviilien, mutta ei kenekään varsinaisten edunsaajien.
USA, Ranska, Britannia, Venäjä ja Kiina ovat maailman suurimpia aseviejiä. Samat maat istuvat YK:n turvallisuusneuvostossa. Kukin käyttää veto-oikeuttaan vuorollaan jos rauha näyttää uhkaavan menestyksellistä bisnestä."
Minusta Anna-jo on tässä täysin oikeassa. Asia on ollut näin jo vuosikymmeniä. Miettikää kaikkia sotia jotka USA on aloittanut tai masinoinut, millaista propagandaa! Ihan kuin USA:n armeija tai sen kätyriarmeijat olisivat jotain hallitsemattomia luonnovoimia jotka eivät voi lopettaa omia sotatoimiaan vaan ilmoittavat erilaisia kiertoteitä käyttäen, että tilanne on nyt sellainen että vielä on pakko pommittaa ja sitten kun sitä ja sitä tapahtuu, voimme lopettaa sotatoimet omalta puoleltamme. "rauhanprosessissa" USA ja pikku apurinsa israel ovat kymmeniä kertoja sabotoineet YK:n ja muiden maisen ehdotuksia ja lauselmia. Jos neuvottelu-tulitauko-ym. ehdotuksissa lukee yksi väärä sana, käytetään veto-oikeutta ja jatketaan sotimista.
Se on todella kyynistä, mutta miettikääpä kaikkia näitä kertoja kun on yritetty saada tulitaukoa aikaan ja Israel tai USA tai molemmat yhdessä ovat sen sabotoineet sillä perusteella etteivät hyväksy esim. Sotatoimi-sanaa vaan vaativat että sanotaan "ennaltaehäisevä isku", "oikeutettu kostotoimi" jne. Kuinka monta kertaa neuvottelut ovat kaatuneet näihin semanttisiin yksityiskohtiin ja kuinka paljon se lisää kärsimystä?
jos kielletään esim. palestiinalaisten mistään(väkivallattomastakaan) toimista käyttämästä vastarinta-sanaa vaan se vaaditaan muutettavaksi terrorismiksi niin samalla saadaan vielä muokattua yleistä mielipidettä, mediaa jne.Samalla kun jarrutetaan rauhan aikaansaamista.
Valitettavasti sota on terroristivaltioille tärkeä rahantulolähde, propagandan väline ja keino alistaa jo alistettuja ja epätoivoisia siviilejä.
-minh-
tulin just himaan israelista, ja allekirjoitan kyl ihan kaiken mitä sanot, myös oman miekkarikokemukseni pohjalta...
munkin pitäisi varmaan kirjoittaa jotain tosta koko kuviosta kun kerran kävin sisältäpäin katsastamassa, mutta just nyt mä en jaksa olla kun surullinen tästä maailmasta ja ihmisistä kun mietin koko asiaa.
Hurina sanoi:
kaikki joukosta eivät esim. kannata Israelin huutamista murhaajaksi.
Näin juuri. Itse huudon tarkoitus ei ole ollut syyttää koko Israelia ja sen kansaa. Vaan lähinnä osoittaa sormella siellä valtaapitäviä jotka moista politiikkaa toteuttavat. Kokouksessa tänään päätettiin yksimielisesti että tätä ei enää huudeta tässä muodossa, koska se voidaan ymmärtää väärin. Sen sijaan se yritetään saada muotoon "Israelin miehityshallinto" tai "hallitus", koska heillä on oikeasti päätösvalta tässä asiassa murhaavatko ihmisiä vai eivätkö murhaa, joten heidän kuuluu kantaa myös poliittinen vastuu joka realisoituu nyt tänään täällä tällä tavoin. Sen sijaan tavallinen kansa ei ole syyllinen eikä näin ollen Israel kansakuntana. Maassa on myös pieni mutta vahva rauhanliike ja heitä ja heidän toimintaansa on ehdottomasti solidaarisesti tuettava. Tekevät tärkeää työtä läpeensä militaristisessa maassa (niin naiset kuin miehet käyvät armeijan) vaikeissa olosuhteissa. :-/
Kun sitten heittely ja kylttien polttelu alkoi ja näin sen Nasrallahin kuvan, minun vain alkoi tehdä mieli häipyä paikalta, koska en kokenut joukkoa enää lainkaan omakseni. Luulen, että tässä vaiheessa useimmat muutkin maltilliset alkoivat vetääntyä taka-alalle tai hajaantua. Juuri tässä kohtaa kuulin joidenkin huutavan sivummalta, että "rauhaa, ei fanatismia" tai jotain vastaavaa. Tässä ainakin yksi joukko, johon koin voivani yhtyä ja jotka varmasti kokivat juuri tämän saman ristiriidan kuin minäkin. Näin media ja ihmiset vain toimivat. Siispä, vaikka varmastikaan kaikkia konflikteja ei ole mahdollista poistaa, niin toivottavasti mielenosoitus pystytään pitämään valtaosiltaan, siis pääjoukoltaan, rauhallisen oloisena.
Mielenosoitukset ovat ennen tätä pysyneet rauhallisena ja ne olisivat pysyneet vieläkin jos tämä laiton (poliisille tehty rikosilmoitus) provokaatio Operaatio Joosuan taholta olisi jäänyt tekemättä. Tässä valossa ymmärrän myös kylttien polttelun ymmärrettävänä vastareaktiona tuon tapahtuman jälkeen - vaikken sitä henkilökohtaisesti hyväksykään ja josta järjestäjämme huomauttivat. PS-verkosto ja poliisi varmasti ottivat opiksi maanantain tapahtumista ja ensi maanantaina moiseen on takuulla varauduttu. Ei tomaateilla ja kananmunilla vaan ohjeistuksella ja järjestysmiehillä. Ja valtamediasta en tässä yhteydessä sano enempää. Tulisi aika painokelvotonta tekstiä, niin kyyninen minusta on tullut... ;-/
Siltikään, en usko vallankumoukseen tms. ratkaisuna, vaan keskusteluun. Valitsen siis hitaamman tien sen sijaan, että valitsisin kaikki sotien ja vallankumousten tuomat ihmisuhrit. Sitäpaitsi jaksan uskoa väkivallattomaan vastarintaan vielä, koska en pidä väkivaltaa varteenotettavana vaihtoehtona. No, kuten olen tässä blogissa kirjoittanut, en silti usko yleisiin sääntöihinkään, vaan siihen, että oikea toiminta riippuu tilanteesta.
Samaa mieltä kanssasi että toiminta riippuu pitkälti tilanteesta. Ja esimerkiksi tässä tapauksessa missä Israelin HALLITUS ja armeija pommittaa siviilikohteita jostain kaukaa ohjauskeskuksista, hävittäjistä tai ohjusveneistä Yhdysvaltain satelliittien ja AWACS-koneiden suosiollisella avustuksella, millään väkivallattomalla vastarinnalla ei ole mitään merkitystä. Siellähän kuolee kokoajan siviilejä mutta ei sillä ole tällä hetkellä mitään pysäyttävää voimaa Israelin hallinnon tai armeijan silmissä. He tietävät siviiliuhreista ja hyväksyvät ne silti. Itse en voi hyväksyä niitä missään tilanteessa ja jos aseellisesta vastarinnasta on jotain apua siviiliuhrien vähentämiseksi en epäile kannattaa sitä, niin väärin
kuin se voi jonkun mielestä ollakin, koska mitään muuta pysäyttävää voimaa ei tunnu olevan... Aika lohduton tilanne kyllä siellä maailman kolkalla tällä hetkellä.
Ja ettei tulisi väärinkäsityksiä en hyväksy myöskään Hizbollahin hyökkäyksiä siviilikohteita vastaan - sotilaskohteet ovat asia erikseen tässä tilanteessa jossa osapuolet ovat käytännössä sodassa keskenään. Tuskin sielläkään väkivallaton vastarinta on se vaihtoehto - siellä kun murhataan siviilejä ihan vain varmuuden vuoksi kun ei voida tietää onko hän hizbollah "terroristi" tai sen tukija vai ihan tavallinen ihminen.
Väkivallaton vaihtoehto voisi toimia miehitetyssä maassa jossa miehitetty kansa kieltäytyy kaikesta yhteistyöstä miehittäjän kanssa ja näin ollen miehittäjän tilanne vaikeutuu tai tulee mahdottomaksi. Silloin se voi hyvin korvata sissitoiminnan miehittäjää vastaan.
Totta myös tämä, tosin en ole varma, onko mielenosoitus rauhan puolesta kuitenkaan paras näiden purkamiseen. Ehkei näitä vihan tunteita kannattaisi yhteisillä huudoilla ainakaan vahvistaa vaan painottaa tosiaan asian rauhanomaista ja rakentavaa puolta, siis rauhaa, tulitaukoa ja joukkojen vetämistä pois ja myös Hizbollahin terrori-iskujen lopettamista Israelin hyökkäyksen lopettamisen rinnalla. Ts. rauha-Israel ja rauha-Hizbollah, ylipäätään rauha. Nasrallah-plakaatti on mielestäni myös ylilyönti. Lisäksi hieman ihmettelen sitä, että miksi tällainen kyltti annetaan lapsen kannettavaksi. Ihmettelen myös sitä, miksi ne olivat juuri iso osa lapsia, jotka pitivät käsissään palavia kylttejä. Onko tässä joku idea, että aikuiset antavat nämä teot lasten tehtäviksi? No, varmaan te siellä kokouksessa keskustelette näistä asioista...
Ei varmaan paras keino kielteisten tunteiden purkamiseen mutta onko sinulla tarjota sille vaihtoehtoa? :o Kai ihmisillä on oikeus näyttää tuskansa, jota he kokevat näiden hirmutöiden takia ja mielestäni yleisöllä on velvollisuus ottaa se tunteiden purkaus vastaan ja ymmärtää että oikeasti siellä jossain kaukana ihmiset kärsii ja kuolee. Nasrallah-plakaattia on vaikea puolustella muuten kuin että kyseessä yksityishenkilönä jonkun sinne tuoma plakaatti - ei järjestäjien toimesta tuotu.
Hizbollahista ja heidän tunnuksistaan käytiin tänään vilkas keskustelu ja linjaan tehdään korjauksia, mutta pitää muistää että Hizbollahiin liittyy nimittäin myös paljon positiivista mitä ei ymmärrettävistä syistä länsimediassa haluta tuoda esille. Käyhän Israel-Yhdysvallat akseli armotonta tiedotussotaa, oikeuttaakseen hyökkäyksensä. Esimerkiksi arabi/muslimijohtajien sanoja on ennenkin vääristelty/käännetty väärin länsimediassa ja näin ne on saatu näyttämään hirviöiltä vaikka ovat tarkoittaneet jotain aivan muuta.
Hizbollah voidaan nähdä poliittisena liikeenä, hyväntekeväisyyttä harjoittavana kansalaisjärjestönä (ylläpitää sairaaloita, kouluja, orpokoteja..) kuin nyt se voidaan nähdä myös miehitystä vastustavana vastarintaliikkeenä (sellaisenahan se alunperin syntyi 80-luvun alussa vastustamaan Israelin miehitystä). Eikä sillä ole esimnerkiksi EU:ssa terroristijärjestön statusta. Länsimaisen valtamedian näkemys järjestöstä on siis aika yksipuolinen. Enkä näin voi yhtyä noin vaan vaatimaan kieltoa tunnuksille tai heidän johtajansa kuville mielenosoituksissa.
Lisäksi uskon, että tällä asenteella voi saavuttaa hyvinkin paljon enemmän kuin vain mielenrauhan itselleen, koska ihminen vaikuttaa koko ajan ympäristöönsä, lähipiirinsä ihmisiin ja he taas eteenpäin. Ylipäätään pitkälti näen väkivaltaisten ratkaisujen, millaisten tahansa, vihan jne. synnyttävän vain lisää vihaa ja väkivaltaa ja surua. Yritän kai sanoa, että oikea toiminta voi olla monenlaista, mutta motivoivan voiman tulee olla välittäminen eikä viha, muuten teot helposti muuttuvat tuhoaviksi.
Voiko kukaan olla tästä enempää samaa mieltä kanssasi! Tai voiko kukaan olla täysin erimieltä..? epäilen että ei ;)
Mutta toi on todella pitkän aikavälin prosessi, toivon todella että ihmiskunta kehittyy tuohon suuntaan. Vaikka tällä hetkellä toivon pilkahdukset ovat aika vähissä :-/
Kenties suomessa toimiville kansalaisjärjestöille pitäisi perustaa jokin täysin puolueeton ja sitoutumaton foorumi/sivusto tms, johon ne voisivat ilmoittaa kaikista järjestämistään tapahtumista? Tämä sivu ei ottaisi kantaa minkään puolesta tai vastaan vaan ja voisi näin toimia hyvin laajalla skaalalla erilaisten järjestöjen yhdistämiseksi ja ennen kaikkea tiedon levittämiseksi? Miten tämä käytännössä tapahtuisi? Esim. tällaisen blogimuotoisen ilmoitustaulun voi todella nopeasti laittaa pystyyn, mutta joku osaisi varmaan tehdä paremmankin sivuston? Eikö tällaista kansalaisjärjestöjen kattojärjestöä ole Suomessa olemassa?
Itseasiassa olen samaa ihmetellyt jo 3 vuotta ja varsinkin tämän vuoden aikana on alkanut kuulua muidenkin suusta että tälläiselle sivustolle olisi todella tarvetta. Täysin puolueeton ja sitoutumaton foorumi on utopiaa.. Sitähän on jo kokeiltu ja se kokeilu päätyi lopettamaan. Esimerkiksi meillä Suomessa on vahva jaoittelu oikeisto-vasemmisto akselistolla ja äärioikeiston näkemykset ovat niin kestämättömiä etten voisi kuvitella heitä moiselle foorumille. Hei en mä nyt ihan niin liberaali oo ;D
Sen sijaan itse näkisin (ja olisin mielelläni mukana myös toteuttamassa) laajapohjaisen puna-viher-(ja muita värisävyjä)-kansalaisfoorumin olevan mahdollinen ja tarpeellinen. Itsekin koen ongelmaksi että selvillä pysyäkseen joutuu kahlaamaan kymmeniä kansalaisjärjestösivuja ja tilaamaan kymmeniä sähköpostilistoja. Mutta moisen toteuttaminen vaatii myös laajaa tekijäporukkaa juurikin sen takia että se saavuttaisi jonkinlaisen puolueettomuuden ja sitoutumattomuuden statuksen ja että siihen luotettaisiin. Blogimuotoinen ilmoitustaulu ei toimi - homma on liian massiivinen. Sen sijaan jonkinkaltainen nettiportaali voisi toimia - ja sitä on ainakin täällä päässä jo pitkään suunniteltu ja pohdiskeltu monelta eri kantilta. Ehkä tänä syksynä pääsee jo sanoista tekoihinkin ;)
Niin, Israelin hyökkäys varmasti lisää sen kannatusta Libanonissa ja senkin vuoksi hyökkääminen maahan tämän järjetön tuhoamiseksi tuntuu aika huonolta strategialta. Mutta mitkä mahdollisuudet on siihen, että Nasrallah ja Hizbollah hyväksyisivät juutalaiset ja juutalaisvaltion? Tämä on myös välttämätöntä rauhan saavuttamiseksi. Tuskin tarvitsee edes mainita, että kannatan myös palestiinalaisvaltiota. Hmm, lännessä näkökulma Hizbollahiin taitaa olla kovin toisenlainen.
Juuri näin! Israelilla on siis oltava joku muu ajatus tässä. Kyllähän tämä kaikki on jo ilmiselvää ja heidän tiedossaan miten tässä käy. Kokemusta Palestiinalaisista Fatah ja Hamas järjestöistä joiden kannatus on korkea juurikin Israelin omien tekojen seurauksena. Ja ei ole niin sanottua etteivätkö Hizbollah tai Nasrallah hyväksyisi juutalaisia tai juutalaisvaltiota, en usko sen olevan heidän agendallaan mikään ykkösjuttu eikä ole koskaan ollutkaan. Lännessä järjestöstä tosiaan annetaan vähän yksipuolinen kuva ja suosittelen sinun seuraavan myös länsimaisen valtamedian ulkopuolista uutisaineistoa. Hyvä aloituspaikka on vaikkapa Al Jazeeran Englanninkielinen ( http://english.aljazeera.net/ )toimitus joka tuo arabinäkökulman esille länsimaisen journalismin keinoin. Auttaa vähän ymmärtämään sitä toista näkökulmaakin ;)
yst.terv. ammattiaktivisti aka puuhapepe
Tämä on ideologioiden välinen sota. Toisella puolella on Israel, joka rakastaa rauhaa ja kapitalismia, toisella puolella natsismi, jonka tarkoituksena on hävittää juutalaiset maan päältä. Vaikka toivonkin, ettei yksikään viaton sivullinen menettäisi henkeään, minun on kuitenkin helppo asettua Israelin eli länsimaisen kulttuurin, demokratian, ihmisoikeuksien ja kapitalismin puolelle. Ja ei, mielestäni demokratiaa ja ihmisoikeuksia ei pidä viedä muslimimaihin (eikä varsinkaan Bush tyhmemmän keinoin), koska ne eivät kuulu siihen kulttuuriin tai uskontoon millään tavalla. Demokratia Lähi-idässä nostaa vain terroristijärjestöjä valtaan. Veikkaanpa, että jos Hizbollahia ei tuhota nyt, Hizbollahista tulee Libanonin hallitus, ja natsismi ottaa jälleen yhden askeleen eteenpäin.
Minusta Israelin politiikka on typerää. Viime vuosina arabimaat ovat tarjonneet juuri sitä, mitä Israel on vuosikymmeniä tavoitellut: tunnustamista ja rauhansopimusta. Sen eteen olisi järkevää luopua menneisyyden sotilaallisista voitoista. Jos rauha ei pitäisikään, Israel olisi varmaan edelleen Lähi-Idän voimakkain sotilasmahti.
Pysäyttäkää sota on perseestä ja poikittain ja syvältä ja ilman liukuvoidetta. Äärivasemmistolaisia, jotka ovat solmineet strategisen liiton ääri-islamistien kanssa kuvitellen, että kun kapitalismi on kukistettu, islam näivettyy ja kaikki ovat veljiä keskenään. Jos sen porukan, ja Israelin välillä pitää valita, valitsen Israelin. Ehkä jonkun kannattaisi tarjota vähän vaikeampaakin valintaa...
Anonyymi kommentoi:
Pysäyttäkää sota on perseestä ja poikittain ja syvältä ja ilman liukuvoidetta. Äärivasemmistolaisia, jotka ovat solmineet strategisen liiton ääri-islamistien kanssa kuvitellen, että kun kapitalismi on kukistettu, islam näivettyy ja kaikki ovat veljiä keskenään. Jos sen porukan, ja Israelin välillä pitää valita, valitsen Israelin. Ehkä jonkun kannattaisi tarjota vähän vaikeampaakin valintaa...
Hmm, kaikkien pysäyttäkääsota -verkostossa toimivien leimaaminen äärivasemmistolaisiksi on kyllä niin törkeä yleistys ettei voi muuta kuin pahoitella sinun tietämättömyyttä sinun puolestasi.
Ainoa yhteinen nimittäjä mikä PS-verkostolla ylipäätään voi olla on se että me kaikki vastustamme sotaa PISTE!! - Kyseessä on sateenvarjomainen verkosto joka pyrkii keräämään yhteen erilailla ajattelevat ja eriasioita ajavat järjestöt ja henkilöt mutta jotka kuitenkin ovat tässä yhdessä asiassa samaa mieltä. Jos se mielestäsi näyttää silloin äärivasemmistolaiselta, niin sopii itse katsoa peiliin ja tehdä asian eteen jotain.
Harmi vaan että oikeistolaisia piirejä ei paljon tunnu kiinnostavan rauhanasia - pääasia että pääoma kasvaa korkoaan ja sitähän se sota-aikana tekee :-/
Joten turha kai olettaa että aivan heti näemme sitä hetkeä koska oikeisto olisi rauhantoiminnassa näkyvämmin esillä kuin vasemmisto.
Sinulle ei siis taida jäädä mahdollisuutta kuin pysyä Israelin puolella - valitettavasti :-[
"Hmm, kaikkien pysäyttäkääsota -verkostossa toimivien leimaaminen äärivasemmistolaisiksi on kyllä niin törkeä yleistys ettei voi muuta kuin pahoitella sinun tietämättömyyttä sinun puolestasi. ... Ainoa yhteinen nimittäjä mikä PS-verkostolla ylipäätään voi olla on se että me kaikki vastustamme sotaa PISTE!! ... Harmi vaan että oikeistolaisia piirejä ei paljon tunnu kiinnostavan rauhanasia ..."
Siis onko PS-verkostossa mukana oikeistolaisia vai eikö ole?
Anonyymi kommentoi
Siis onko PS-verkostossa mukana oikeistolaisia vai eikö ole?
vastakysymys:
Onko sillä merkitystä sinulle ja vaikuttaako se sinun osallistumiseesi rauhanpuolesta tehtävään työhön? ;)
Ei ole merkitystä. Todellinen rauhan työ ja vaikuttaminen tapahtuu aivan muilla areenoilla kuin Helsingin vähäväkisillä kaduilla kukkaruukkuja heitellen.
Tämä pääasiassa hörhöjen muodostama PS-verkosto kommunisteineen (harvinaista, että voi ihan oikeasti kutsua ihmisiä kommunisteiksi ilman olkiukkoilua) sattuu vain olemaan tahattoman huvittava. Ei siinä mitään, saavat minun puolestani tiedostaa nenärenkaineen ihan rauhassa, kunhan eivät häiritse sivullisia eli antavat keskustassa liikkuvien viattomien ja normaalien ihmisten shoppailla. Olen tosin sitä mieltä, että häiritsevän äänekkäät ja teitä ja kulkuväyliä tarkoituksella tukkivat "mielenosoitukset" pitäisi kieltää järjestyshäiriöinä (koska mitään muuta ne eivät ole).
Huokaus. En oikein tiedä, onko minulla enää sanottavaa tähän keskusteluun. Minhin, Puuhapepen ja Anna-Jon kanssa olen suunnilleen samaa mieltä. Tosin jos Hizbollahin johto (Nasrallah) todella ajaa kaikkien juutalaisten tappamista ja karkottamista pois (?), niin en tiedä, kuinka hänen kuviaan voisi kantaa rauhanaatteen nimissä, vaikka hän omiensa parissa tekisikin hyvää työtä. Oma ihmetykseni ei koskenut aiemmin niinkään surun ilmaisua mielenosoituksessa, vaan sitä, että nämä julisteide polttelut, Nasrallahin kuvan kanto ym. annetaan LAPSIEN tehtäväksi. Se vähän ihmetytti. Muista keskustelussa esiin tulleista asioista olen samoilla linjoilla.
Henryn ja Anonyymin kommentit puolestaan kuulostavat lähinnä provosoinnilta ja järjettömältä yleistämiseltä ja mitä niihin sitten voisi muuta sanoa kuin hoh hoijaa.
Taidan vetäytyä tästä kommenttiketjusta, koska en tiedä, onko minulla enää juuri uutta sanottavaa. Kiitos kaikille ja olkaahan kiltisti. ;)
"kuulostavat lähinnä ... järjettömältä yleistämiseltä ... "
Pysäyttäkää sota -verkostossa mukana
Attac
EU:n Vastainen Kansanrintama ry (kommunisteja)
Irakin ja Iranin työväen kommunistisen puolueen Suomen osasto
Iranin kommunistinen puolue - Suomen osasto
Irakin kommunistinen liitto - Suomen järjestö
Kommunistien liitto
Sosialistiliitto
Suomen Kommunistinen Puolue
Vasemmistonuoret
Ei ole merkitystä.
Sitä minäkin ;)
Todellinen rauhan työ ja vaikuttaminen tapahtuu aivan muilla areenoilla kuin Helsingin vähäväkisillä kaduilla kukkaruukkuja heitellen.
Ja mitkäköhän ovat ne keinot millä tapahtumiin tälläinen tavallinen kansalainen voi paremmin vaikuttaa? ;D
Kukkaruukkuepisodi ei ole ollut PS-verkoston eikä heidän mielenosoituksensa aikaan saama - sorry haukut väärää puuta ;D
Kukkaruukut lensivät kahvilan terassilta eivät mielenosoittajien joukosta. Ehkäpä joku muukin oli harmistunut Operaatio Joosuan
laittomasta mielenilmauksesta. ;)
Ei siinä mitään, saavat minun puolestani tiedostaa nenärenkaineen ihan rauhassa, kunhan eivät häiritse sivullisia eli antavat keskustassa liikkuvien viattomien ja normaalien ihmisten shoppailla. Olen tosin sitä mieltä, että häiritsevän äänekkäät ja teitä ja kulkuväyliä tarkoituksella tukkivat "mielenosoitukset" pitäisi kieltää järjestyshäiriöinä (koska mitään muuta ne eivät ole).
Sorry mutta aion ainakin itse olla kipuna yhteiskunnan perseessä ja jatkossakin "häiritä shoppailuasi", joten joudut sietämään näitä "järjestyshäiriöitä." ;D
"kuulostavat lähinnä ... järjettömältä yleistämiseltä ... "
Pysäyttäkää sota -verkostossa mukana
Ja sinä puhuit että mukana on pelkästään äärivasemmistolaisia?! ;D
..Joka siis oikeuttaisi käyttämään tätä sanaa. Mutta mukana taitaa olla muitakin järjestöjä joita et nyt tässä kuitenkaan listannut -
eikös se olisikaan sopinut sinun argumentaatiosi tueksi, kas kummaa ;-p
Olen muuten Hurinan kanssa samaa mieltä sinusta ;)
Hurina sanoi:
Huokaus. En oikein tiedä, onko minulla enää sanottavaa tähän keskusteluun. Minhin, Puuhapepen ja Anna-Jon kanssa olen suunnilleen samaa mieltä. Tosin jos Hizbollahin johto (Nasrallah) todella ajaa kaikkien juutalaisten tappamista ja karkottamista pois (?), niin en tiedä, kuinka hänen kuviaan voisi kantaa rauhanaatteen nimissä, vaikka hän omiensa parissa tekisikin hyvää työtä.
Hmm, olen samaa mieltä tuosta Nasrallahin kuvien kantamisesta, JOS hän todella näin on sanonut. Valitettavasti minulla ei ole siitä tarkempaa tietoa. Eikä länsimaista mediaa voi tässä asiassa uskoa, koska ovat ennenkin todistettavasti vääristelleet/väärin kääntäneet arabijohtajien sanomisia. Lisäksi Nasrallah on taitava POLIITIKKO, joka valitsee sanansa yleisön mukaan ihan niinkuin täällä kotoisessa Suomessakin tapahtuu. Omilleen poliitikot puhuu ihan muuta kuin suurelle yleisölle, koska niitä sanoja ei ole tarkoitettu julkisuuteen. Toisin sanoen nuollaan suuntaan jos toiseenkin kieli pitkällä. Kunhan vain kannatus ja äänien määrä kasvaa. Sanat eivät siis välttämättä kerro todellisista ajatuksista. Tämähän on hyvin yleistä poliitikoille. Niin kauan kun minulla ei ole parempaa tietoa ko. lausunnosta ja varsinkin puitteista missä se on annettu. En osaa sanoa juuta enkä jaata. Ja epävarmoilla todisteilla en lähde ketään tuomitsemaan enkä voi siis varsinaisesti kieltää hizbollah-lippuja tai ko. järjestön johtajan kuviakaan.
Ilahduttavaa oli kuitenkin tämän päivän mielenosoituksessa se ettei omiin silmiini sattunut tällä kertaa kumpiakaan eli PS-verkoston kokouksessaan päättämistä linjoista pystyttiin hyvin pitämään kiinni. Myös rauhantunnukset olivat tässä mielenosoituksessa suuremmassa roolissa kuin aikaisemmin ja huudot olivat maltillisempia mikä oli todella hienoa. Virheistä siis oli opittu. Myös poliisi turvasi paremmin mielenosoitusta ja omia järjestysmiehiäkin oli valmiina puuttumaan häiriöihin ja menemään väliin provokaation ja mielenosoituksen väliin. Onneksi tällä kertaa heitä ei siinä tehtävässä tarvittu. Kaiken kaikkiaan hieno päätös mielenosoitussarjalle. ;)
Taidan vetäytyä tästä kommenttiketjusta, koska en tiedä, onko minulla enää juuri uutta sanottavaa. Kiitos kaikille ja olkaahan kiltisti. ;)
Teenpä samoin. Olen saanut mieltäni kevennettyä ja vähän toisenlaista näkökulmaa tuotua esiin niin voinko enempää pyytää? - en voi! ;)
Kiitos, Hurina, Blogistasi ja sen lainaamisesta oman näkemykseni julkituomiseen. Toivottavasti näen sinut rauhan puolella sotaa vastaan jatkossakin! ;D
lämmintä ja valoisaa syksyä toivottaen: puuhapepe
"Sorry mutta aion ainakin itse olla kipuna yhteiskunnan perseessä ja jatkossakin "häiritä shoppailuasi", joten joudut sietämään näitä "järjestyshäiriöitä." ;D"
Kuten sanoin, jatka tiedostamista ihan rauhassa. On tietysti jalo tavoite olla "kipuna yhteiskunnan perseessä", mutta siihen tarvitaan muutakin kuin kukkar... anteeksi, julistekeppien viskomista.
"Ja sinä puhuit että mukana on pelkästään äärivasemmistolaisia?! ;D
..Joka siis oikeuttaisi käyttämään tätä sanaa. Mutta mukana taitaa olla muitakin järjestöjä joita et nyt tässä kuitenkaan listannut -
eikös se olisikaan sopinut sinun argumentaatiosi tueksi, kas kummaa ;-p"
Poimin listalta tukun järjestöjä, jotka ovat paria lukuunottamatta avoimen kommunistisia. Jos puolet PS-verkoston järjestöistä on vasemmistolaisia tai avoimesti kommunistisia, lienee turha enää puhua "järjettömästä yleistämisestä".
Nuo muutkin mukana olevat järjestöt kuulostavat vähintäänkin epäilyttäviltä, ja nopealla googlettamisella selvisi heti, että esimerkiksi listaamatta jättämäni "naisverkoston" puheenjohtaja, Tytti Kotilainen, oli vuonna 2004 minkäpä muunkaan kuin SKP:n ehdokkaana (ja poseeraa vaikutelman täydellistämiseksi kuvassaan PLO-huivi kaulassa). Todellisia verkostoja!
Pari sanaa vielä ;)
Puuhapepe: Hauskaa, että mielenosoitus sujui nyt rauhallisemmin ja ylipäätään ilo kuulla tuollaisesta itseään korjaavasta toiminnasta ja keskustelukulttuurista, vaikka varmasti kaikkia ei koskaan samaa mieltä saakaan olemaan. Itse en tällä kertaa selvinnyt mukaan, kun toivuin vielä viikonlopusta. Toivottavasti tulitauko nyt kestää. Lämmintä ja valoisaa syksyä sinnekin! Varmasti ole jatkossakin rauhan puolella. ;)
Anonyymi: Ne heittelijät olivat vain yksittäisiä ihmisiä suuressa väkijoukossa. Järjettömällä yleistämisellä tarkoitin aiemmin lähinnä sellaista kirjoitustyyliä, jossa jokin suuri ihmisryhmä leimataan jonkin yhden negatiivisen käsitteen alle tai ylipäätään sellaista, että tuodaan esiin vain yksi näkökulma, eikä yritetäkään ymmärtää toista osapuolta. Se, että kirjoitit: "Pysäyttäkää sota on perseestä ja poikittain ja syvältä ja ilman liukuvoidetta." sai minut käyttämään sanaa järjetön yleistys, kuten myös puheesi nenärenkaita käyttävistä ihmisistä ja normaalien, tavallisten ihmisten häiritsemisestä. Melko huolestuttavalta kuulostaa myös ajamasi mielenosoituskielto, kun käsittääkseni kokoontumisvapaus ja keskustelu on yksi näitä demokraattisen yhteiskunnan elinehtoja ja ymmärtääkseni kuitenkin kannatat demokratiaa... Siinä kohtaa, jos on sitä mieltä, että toinen osapuoli on lähtökohtaisesti pelkästään pahiksia ja että itse on oikeassa, niin keskustelulla ei enää jää juuri tilaa. Sitten tästä tulee vain tällaista piikittelyä puolin ja toisin ja eihän se nyt ainakaan johda mihinkään. Ymmärrän, että et pidä äärivasemmistosta, mutta nyt täällä tuntuu vain lentävän, täällä kommenttilootassani keppejä ja kukkaruukkuja ja sitähän emme kukaan kannattaneet, joten josko lopetetaan heittely? ;)
Lähetä kommentti
<< Home