Rapport
Juupa. Kirjoitetaanpa sitten blogitapaamisraportti. Täytyy ensin mainita, että olen tietysti töissä nukuttuani taas vain muutaman tunnin viime yönä. Tuttu tarina jo. Pääni on siis sumea. Tosin minusta tuntuu, että se on ollut sumea koko viikon.
En edes yritä mainita kaikkea tai kaikkia, mutta kirjoitetaanpa jotakin kuitenkin.
Ensinnäkin kuulin taas vaihteeksi kolmelta eri taholta olevani eri näköinen kuin blogini perusteella voisi olettaa. Tekstini perusteella minun voisi kuulemma olettaa olevan mm. vankkarakenteisempi, koska kirjoitan (en kyllä haluaisi tunnustaa tätä) hieman julistavasti, tunnepitoisesti tai jotain sinnepäin. Öö... Minä kun olin aina kuvitellut olevani analyyttinen, neutraali rationalisti. Eii, vai oliko se sittenkin se sekava esteetikko-mystikko? Hmm...
Selvyyden vuoksi mainittakoon, että minulla ja Joonaksella ei ole suhdetta (siis sellaista epäilyttävää suhdetta) toisin kuin (aina yhtä epäilyttävä, kjäh) Sedis yritti tiukasti väittää. Joonas on vain ollut luonani rentoutumassa kaikista Tampereen kuvioista, hankkimassa perspektiiviä asioihin tai jotain sinnepäin.
Yritimme tutustua Mitvitin kanssa selittämällä toisillemme, millaisia olemme sillai niinku ihmisinä. Siitä ei kyllä oikein tullut mitään, koska Mitvit määritteli itsensä mahdollisimman epämääräisesti sellaiseksi elämän seikkailijaksi, haahuilijaksi tai miten se nyt menikään ja sitten kun päätin itse määritellä itseni sanomalla, että minusta välittäminen on tärkeintä, hän ei lainkaan hyväksynyt määritelmääni. No, en tiedä millainen määritelmä sitten olisi hyvä. Oikeastaan en edes pidä mistään määritelmistä. En minä tiedä millainen olen tai millaisia muut ovat.
En taaskaan ehtinyt keskustella Minhin kanssa, mikä oli kyllä vähän höh, kun se on pitkään ollut suunnitelmissani. Lisäksi missasin täysin A:n paikallaolon.
Pitänee vielä mainita Marinadi, koska hän oli niin kerrassaan säihkyvä jouluvaloineen, koruineen ja discopallokorviksineen. (Kyllä Eräs Saarakin säihkyi. Ensi kerraksi sitten järjestynee se oma vastaanottopöytä, josta oli jo puhetta. Sellainen, jonka äärestä voi tyylikäästi puhallella savukiehkuroita holkkisavukkeesta ja jakaa henkilökohtaisia audiensseja.)
Tässä kohtaa hyppäänkin sitten suoraan loppuiltaan, nimittäin jatkot olivat Veeralla ja yritän tässä kohtaa muistaa, ketkä sinne asti päätyivät. Hmm... Paikalla olivat: Turisti, Junakohtaus, Marinadi, E. Saara, Visukinttu (joka neuloo ja kutoo), Mitvit, Sarno, Sedis, Nikc (lähinnä nukkumassa), Rappiotäti, PA, Cybbis, Viima ja Joonas. Joimme jotakin viskiä, joka oli kuulemma pahaa, mutta minä en huomannut mitään. Paikalla esitettiin joitakin tunnustuksia ringissä, joista ei varmaan liene hyväksi mainita julkisesti enempää.
Loppukotimatkalla joukkomme oli tipahtanut neljään pizzapaikkaa etsivään henkeen. Viima, minä, Rappiotäti ja Joonas kävelimme pitkin Castreninkatua kuvitellen vakaasti olevamme Vaasankadulla. Aika huikeaa pääkaupunkiseututuntemusta meillä. Lopulta päädyimme kuitenkin onnellisesti Hakaniemen Chilliin. Sen pituinen se.
Nyt tosiaan hieman nukuttaa. Kiitos kaikille. Ai niin, olisiko hyvä idea, jos alkaisin polttaa piippua? Ei joka päivä, mutta toisinaan. Haluaisin sellaisen pitkän ja sulavan piipun.
PS. Yritimme soittaa myös Kervålle houkutellaksemme hänet paikalle. Eräs Saara hoiti puhumisen (koska minua ujostutti), mutta Kervå ei päässyt paikalle kipeytymisen vuoksi. Hän on kuitenkin selkeästi ajatellut meitä koko illan.
En edes yritä mainita kaikkea tai kaikkia, mutta kirjoitetaanpa jotakin kuitenkin.
Ensinnäkin kuulin taas vaihteeksi kolmelta eri taholta olevani eri näköinen kuin blogini perusteella voisi olettaa. Tekstini perusteella minun voisi kuulemma olettaa olevan mm. vankkarakenteisempi, koska kirjoitan (en kyllä haluaisi tunnustaa tätä) hieman julistavasti, tunnepitoisesti tai jotain sinnepäin. Öö... Minä kun olin aina kuvitellut olevani analyyttinen, neutraali rationalisti. Eii, vai oliko se sittenkin se sekava esteetikko-mystikko? Hmm...
Selvyyden vuoksi mainittakoon, että minulla ja Joonaksella ei ole suhdetta (siis sellaista epäilyttävää suhdetta) toisin kuin (aina yhtä epäilyttävä, kjäh) Sedis yritti tiukasti väittää. Joonas on vain ollut luonani rentoutumassa kaikista Tampereen kuvioista, hankkimassa perspektiiviä asioihin tai jotain sinnepäin.
Yritimme tutustua Mitvitin kanssa selittämällä toisillemme, millaisia olemme sillai niinku ihmisinä. Siitä ei kyllä oikein tullut mitään, koska Mitvit määritteli itsensä mahdollisimman epämääräisesti sellaiseksi elämän seikkailijaksi, haahuilijaksi tai miten se nyt menikään ja sitten kun päätin itse määritellä itseni sanomalla, että minusta välittäminen on tärkeintä, hän ei lainkaan hyväksynyt määritelmääni. No, en tiedä millainen määritelmä sitten olisi hyvä. Oikeastaan en edes pidä mistään määritelmistä. En minä tiedä millainen olen tai millaisia muut ovat.
En taaskaan ehtinyt keskustella Minhin kanssa, mikä oli kyllä vähän höh, kun se on pitkään ollut suunnitelmissani. Lisäksi missasin täysin A:n paikallaolon.
Pitänee vielä mainita Marinadi, koska hän oli niin kerrassaan säihkyvä jouluvaloineen, koruineen ja discopallokorviksineen. (Kyllä Eräs Saarakin säihkyi. Ensi kerraksi sitten järjestynee se oma vastaanottopöytä, josta oli jo puhetta. Sellainen, jonka äärestä voi tyylikäästi puhallella savukiehkuroita holkkisavukkeesta ja jakaa henkilökohtaisia audiensseja.)
Tässä kohtaa hyppäänkin sitten suoraan loppuiltaan, nimittäin jatkot olivat Veeralla ja yritän tässä kohtaa muistaa, ketkä sinne asti päätyivät. Hmm... Paikalla olivat: Turisti, Junakohtaus, Marinadi, E. Saara, Visukinttu (joka neuloo ja kutoo), Mitvit, Sarno, Sedis, Nikc (lähinnä nukkumassa), Rappiotäti, PA, Cybbis, Viima ja Joonas. Joimme jotakin viskiä, joka oli kuulemma pahaa, mutta minä en huomannut mitään. Paikalla esitettiin joitakin tunnustuksia ringissä, joista ei varmaan liene hyväksi mainita julkisesti enempää.
Loppukotimatkalla joukkomme oli tipahtanut neljään pizzapaikkaa etsivään henkeen. Viima, minä, Rappiotäti ja Joonas kävelimme pitkin Castreninkatua kuvitellen vakaasti olevamme Vaasankadulla. Aika huikeaa pääkaupunkiseututuntemusta meillä. Lopulta päädyimme kuitenkin onnellisesti Hakaniemen Chilliin. Sen pituinen se.
Nyt tosiaan hieman nukuttaa. Kiitos kaikille. Ai niin, olisiko hyvä idea, jos alkaisin polttaa piippua? Ei joka päivä, mutta toisinaan. Haluaisin sellaisen pitkän ja sulavan piipun.
PS. Yritimme soittaa myös Kervålle houkutellaksemme hänet paikalle. Eräs Saara hoiti puhumisen (koska minua ujostutti), mutta Kervå ei päässyt paikalle kipeytymisen vuoksi. Hän on kuitenkin selkeästi ajatellut meitä koko illan.
Tunnisteet: bloggaajat, blogitapaamiset
kirjoitti: Hurina klo 12:35
Kommentit: 13
Määritelmäthän ovat toki aina veikeitä, mutta että seikkailija? Ahhahahhaa mikä pelle. Sitä se viina tekee. Lapset älkää tehkö perässä.
Välittäminen on tärkeintä.
Yritin, mutta en vain päässyt ylös sohvalta. Ajattelin, siis olin.
Välittiköhän Mitvit terveiset ;)
Selvyyden vuoksi lisättäköön vielä, että minä ja Paris Hilton olemme ainoastaan ystäviä.
Ei vittu tätä krapulaa.
Olin jotenkin unohtanut koko Vaasankatu-sekoilun. *nauraa häpeänsekaista ja epäuskoista naurua* Ainakin omasta suuntavaistottomuudesta syytän viskiä. Se on ennenkin sekoittanut suuntavaistoni. Seuraavaan blogimiittiin otan kompassin mukaan, ihan varmuuden vuoksi.
Joka tapauksessa, oli mukava nähdä:-)
Kompassi visikilasissa onkin ensi vuoden sisustustrendi.
Hahhaha. Minäpä en ole tänään ollut karpulassa!
Kyllä mä tiesin, milloin kaarrettiin pois Vaasankadulta. Luulin vaan, että te muut tiesitte, mihin mennään. Muistaakseni. Mutta kivaa oli! Nyt kun vielä saisin itse kirjoitettua jotain ja ja.
Enpä muuten ollut ikinä nähnyt yhtä pitkää taksijonoa kun yöllä rautatieaseman ohi kävellessä. Kiemurteli aika kauas se.
Viima, oltiinko me jossakin vaiheessa oikeasti Vaasankadulla? Ja ihan käännyttiin pois siltä. Muistan sanoneeni sinulle Castreninkadulla, että tää on kyllä aika pitkä tää Vaasankatu. Mä en ala, olen sentään asunut Vaasankadun lähikulmilla useita vuosia aikoinaan.
Se minun taksijononi eteni onneksi aivan mahtavan nopeasti:-) Joku tappeluntynkä jonossa pääsi alkamaan , onneksi en ollut osallisena nahinassa sentään.
Piipun polttamisesta tuleva haju on minusta parempi kuin tavallisen tupakan.
Jotkut sanovat samaa sikareista, ja kai siinäkin on perää.
Mieluummin siis näin ei-tupakoivan mielestä piippu kuin savuke. ;)
Täti, krmh, ei me muuten oltukaan Vaasankadulla missään vaiheessa. Kun sehän jatkuu Porvoonkadusta ja me lähdettiin ihan eri suuntaan heti alkuunsa. Että maantietosi on varmaan oikeassa, mä varmaan luulottelin Vaasankadun jatkuvan sinne Alppilan puolelle Porvoonkadun lailla.
Ja mä olen melkein maalainen, voin vedota siihen. Joka tosin alkuvuoden käveli siitä Porvoonkatu-Vaasankatu -risteyksen kautta metroasemalle melkein joka toisena viikonloppuna.
Mutta ainakin sitten lopulta löytyi ruokapaikka ja olihan siinä matkalla, no, niitä tyylikkäitä tuhkauurnia katseltavaksi.
Viima, kuten arvata saattaa, öinen ikkunaostoskierros hautaustoimiston edessä palautui mieleen vasta luettuani uusimman kommenttisi...Minä en mielestäni edes juonut niin kauhean paljon, kenties enemmän kuin yhden kuitenkin.
Ja hei, Porvoonkatu, Vaasankatu, Castreninkatu...kuka piru näistä nyt enää selvän ottaa:-) Muistaakseni meinattiin mennä Kolmatta Linjaakin aluksi väärään suuntaan.
Mä tota Kervåa yritinkin kuikuta, mutta nyt selkis, miksei juteltu. Ajatuksissa siis olit!
Meidän pitää Hurina joku kerta tavata sitten ilmeisesti kahdestaan, kun sulla on niin hirmuinen vienti näissä ryhmätapaamisisa;)
-minh-
hmm, eikös ruumiinmuodon ja persoonallisuuden välisen korrelaation etsiminen ollut muotia viimeksi joskus 1700-luvulla? Ja mä kun kuvittelin et blogaajat olis jotenkin tätä päivää... :P
Mitvit: Saattoi se olla se elämän etsijäkin, niin kuin Sun Äitis sanoi. Muista nyt noita enää...
Kervå: Ömm, Mitvit oli kyllä aika humalassa...
Joonas: Höh, tehän olisitte ollut niiiiin hyvä pari.
Rappiotäti: Minulla ei ole koskaan mitään suuntavaistoa ollutkaan. Oli tosiaankin hauska tutustua!
Tiina: Joo, hyvin kätevää. Ei sitten tarvitse kuivin suin kävellä ympäriinsä.
Viima: Kaikki meistä taisivat olettaa, että joku muut tietää, missä ollaan. ;)
Peggy: Ambrosia-piipputupakka on se mistä haaveilen. Ah. Voin jo nähdä itseni pitkäpiippuisena kulinaristina. Minusta piipun poltossa on jotain kulinaarista.
Minh: Tavataan ilman muuta. Se olisi hauskaa! :)
Lothar: Taitavat elää aika sitkeässä nuo vanhat käsitykset tai no ainakaan ei tarvitse ihmetellä, mistä ne aikanaan putkahtivat. ;)
Lähetä kommentti
<< Home