Haastattelussa eduskuntavaaliehdokas Kimmo Helistö

Terveisiä vain täältä Arlan saunalta. Oikealla puolellani porisee kahvipannu ja Kimmo ojentelee ylitseni vaatekaappien avaimia ja rahaa. Tässä kopperossa on huomattavan ahdasta ja minä olen tiellä. Tämä koppero on selkeästi yhden hengen koppero. Vain alakerran sauna on käytössä, miesten käytössä. Yksi hieman humalainen asiakas hiipparoi tuossa vasemmalla munasillaan ja vaatii Kimmon huomiota. Kimmon mukaan hän on vanhoja Lepakon tuttuja ja saattoi Lepakonkin saunasta (jaa, sielläkin oli sauna?) kävellä ympäriinsä munasillaan. (Huomaa, että tämän haastattelun johdanto menee suoraan politiikan ytimeen.) Yläkerran sauna on edelleen remontissa ja suljettuna. Mutta jokohan tässä pääsisi itse asiaan...

(Ei, asiaan pääseminen ei ole helppoa. Kimmon kännykkä piippailee lukuisten tekstarien merkiksi ja yksi asiakas on hukannut kännykkänsä, joka kyllä löytyy nopeasti. No niin...)

H: No niin Kimmo, jokohan pääsisimme asiaan?

K: Heti. Oota vielä, haen vettä tänne näin (heiluttaa vedenkeitintä). Sitten pääset asiaan.

K: Mä oon valmis. Älä kuvittelekaan et mä istun paikalleni johkin täks ajaks. (Kimmo heiluu siellä täällä ja taas ilmestyy asiakas. Nyt vedenkeitin alkaa kohista. (Asiakas ei tällä kertaa ollutkaan asiakas, vaan huoltomies. Käytävästä on nimittäin palanut sulake tms. ja sulaketaulu on hukassa.))

K: Se olikin huoltomies...

H: Eks sää tunnistanut sitä?

K: En jotenkin aluks. Mä luulin ensin et se tulee saunaan...

A (asiakas): Tässä alkaa ollakin aika kansainvälinen meininki...

K: Joo, huomasin et äsken oli hurja pulina. Kaikki kielet sekoittuu... (Kimmo uittaa teepussia keittämässään vedessä.)

H: Mä oon kirjottanut jo vaikka kuinka paljon, vaikkei haastattelu oo ees alkanut.

K: Hyvä hyvä, mä ajattelin et sä oot kirjoittanut jotain, mitä mä oon sanonu.

H: No niin, selitäpäs nyt tämä miesehdokas slougani, jota kaikki on ihmetelleet.

K: Tota, tota... Se on tietenkin mainoslause, mutta tota, onhan siinä niinku oma ironiansa, kun puhutaan vihreistä, jota yleensä... jonka äänestäjistä yleensä 70% on naisia. Mulla on ehkä vähän sellanen kutina et vihreiden listoilta ei ehkä löydy sellasia miehiä, joita ne itse toivois äänestävänsä. En mä tarkota tietenkään mitään "tosimiehiä", mut vähän erilaista miehen mallia kuin perinteinen vihreä mies. Mut ydin on se, et tää on vain mainoslause, jonka tehtävä on herättää huomiota ja sen se on kyllä tehnyt.

H: Miten mielestäsi poikkeat muista vihreiden miesehdokkaista, siis mikä oikein olet miehiäsi?

K: Nyt oliski hyvä, kun kattois sitä listaa, niin pystyis vähän erottautumaan... Kaikki miehethän siellä on aika erilaisia, mutta tota mä koen et mä oon niinku... ehkä en oo iältäni ihan siellä nuorimmassa päässä. Joskus oli hienoo huomata, et olin vihreiden kaupunginhallitusryhmän vanhin jäsen ja valtuustoryhmässäkin olin... olikohan siellä yks tai kaks vanhempaa ja ainakin olen elämäntavaltani independent ja oman tieni kulkija. Pitäsköhän sanoo, et oon tottunut tienaamaan omilla käsillä palkkani, enkä tarkota sitä, ettei muut olis sellasia. Mä oon elänyt oikeestaan sellasta pätkätyöläisen elämää koko ikäni ja nimenomaan omasta halusta ja omasta valinnastani ja niin musta on tullut sanottasko nyt perinteisesti yrittäjä ja sit vielä vähän niinku ajautumisperiaatteella ja oudolla tavalla.

K: Sun pitäis ehkä lukee tai mun pitäisi päästä lukemaan et tietäis niinku... tai luetaan vasta lopuks, ei juututa liikaa. Nauhuri on siitä kiva, et voi vaan vapaasti pudotella ja siel se on sit tallessa.

H: Joo, nää mun haastattelut on aina siinä mielessä tulkintoja, et mitä ehdin kirjoittaa ja mitä muistan, eh heh.

H: En oo oikein varma selkenikö mulle vieläkään miehinen erityisyytesi.

K: Eihän sitä varmaan olekaan, niin kuin sanoin. Se oli vaan mainoslause ja itsekorostusta, niin kuin mainoslauseet usein on. Sano jos sulle tulee kylmä tosta... (Kimmo avaa oven ja pomppii sen jälkeen selityksettä yläkertaan.)

K: Yhet taitelijat suunnittelee tänne syksyks jotain sauna ja kuolema -näyttelyä, jonka teema olis joku kuolema saunassa tms. Ja yks kuvanveistäjä pölli multa tosta aamupäivällä kaks isoo kiuaskivee. Tulee kuulemma niin hieno, joku musta, joka voi tulla vaan tosta kivestä, kun sen hioo oikeella tavalla. Niin hieno veistoskivi.

(Kimmo selittää saunatilaa katsomaan tulleille kyseisen projektin miehelle ja naiselle jotain tilasta ja kaikki häipyvät tupakalle pihalle. Aiemmin mainitsemani hieman humalainen asiakas ilmaantuu myös taas selittämään jotain. Tällä kertaa pyyhe alavartalonsa peittona.)

H: Kerro jotain Lepakon ajoistasi tai toiminnastasi Elmussa.

K: Elmussa? Mä olin kolme tai neljä vuotta Elmun puheenjohtaja -89-92. Sen jälkeen, kun Elmu oli viettänyt 20-vuotisjuhliaan ja oli velkaantunut rajusti, niin kukaan muu ei ois varmaan suostunut puheenjohtajaks tai mut puhuteltiin siihen. Lepakko oli... mä pidän Lepakkoo niinku omana korkeakoulunani tai yhtenä niistä. Siellä vierähti noin 11 vuotta mun elämästä eli se aika mitä mä olin Radio Cityssä duunissa. Sitä ennen Lepakko oli tietysti tuttu vähintäänkin Lepakon yöbailujen tai Kadotetut-bändin kautta, mutta -79, millon Lepakko vallattiin ja siitä vuoteen -84 mä en kokenu sitä vielä omaks mestaks. Mä luulen, et Lepakko oli osin sillon vähän sulkeutunutkin paikka et sinne ei niin helposti päässyt lähestyyn. Mut Lepakko oli ihan oleellinen tai keskeinen Helsingin avautumiselle sellaseks pieneks metropoliks, jota Helsinki nyt on. Lepakosta on lähtenyt todella moni merkittävä asia liikkeelle. Siel on ollut töissä kymmeniä ihmisiä, jotka on sittemmin ajautunu merkittäviin ja monenlaisiin uusiin rooleihin mediassa tai kulttuurissa tai oikeestaan millä tahansa elämänalueella. Mä en tiedä, pitäskö luetteloida vähän mitä sieltä Lepakosta on tullut? Mut joka tapauksessa se on ollut ihan keskeinen kuuma piste Helsingissä, sellanen generaattori. Sielt on tullut asioita, jotka tällä hetkellä saattaa tuntua ihan arkipäiväseltä, mutta jotka oli sillon ihan uusia. Ihan niin kuin sellaisia lähtien ensimmäisestä paikallisradiosta, Rumba-lehdestä, Erotiikkamessuista... Siel oli ihan ensimmäiset tällaset, mä en ihan ymmärtänyt sillon mistä oli kyse, tämmöset internet toimijat... oliks sulle tuttu sellanen kun clinet, älä nyt heti kirjota sitä sinne... senkin ydin oli citylines, joka oli osa tällasta elmukorporaatiota.

H: Ei kyllä oo noi mitkään tuttuja ja varmaan kirjoitinkin kaiken ihan päin seinää.

(Hieman humalainen asiakas tulee selittämään, kuinka hyvin pilsner toimii ja kuinka hieno juoma se on.)

H: Mitäs muuta kuin nuo, mitä mainitsit? Onko vielä jotain?

K: No monenlaiset ohjelmatoimistot, kirjakustantamo Odessa, öö, monenlaiset kädentaitajat tai taiteilijat niistä kymmenistä bändeistä puhumattakaan tai levy-yhtiöistä tai managereista tai musiikkibisneksen toimijoista, festivaaleista, klubeista, bailuista, jotka tapahtu muualla kuin Lepakossa... Kaivopuiston kansanjuhlat, beach-partyt Hietsun rantsulla, Itsenäisyysjuhlat jäähallissa ja kymmenet eri musiikkiklubit muualla kuin Lepakossa. Sitä ei kukaan enää muista, mut 80-luvulla ei ollut missään ravintoloissa elävää musiikkia, ei ollut bändeille soittopaikkoja. Helsinki oli sillon ihan erilainen kaupunki. Tää oli itäblokkia. Ei ollut livemusaa, ei ulkoilmakonsertteja tai festareita... Esim. Tuskafestarit on Elmusta ja Lepakosta noussut ilmiö kans. Itse asiassa tän hetkinen suomalainen metalli, tää on oleellista, Lordeineen Himeineen kaikkineen, sekin on pohjimmiltaan Lepakosta. Lepakko oli speedmetallin ensimmäinen kehto Suomessa. Stoneyhtyeet ja mitä kaikkee, en mä muistakaan niitä nimiä, sen lisäks et se oli tietty punkin keskus ja oikeestaan kaikkien musiikkitrendien... Siel oli ekat teknoreivit. Lepakko oli eka paikka, jossa Suomessa järjestettiin reivejä. Se oli paikka, jossa kaupunki ja nuorisokulttuuri kehittyi erilaisiin muotoihinsa. Nyt mulle tulee taas mieleen... se oli eka paikka, jossa graffitikulttuuri tai skeittaus otettiin vakavasti. Lepakossa oli varmaan Helsingin ensimmäinen skeittiramppi sisällä ja ulkona. Viitenä tai kuutena vuotena järjestettiin graffitin SM-skabat.

H: Minä olen sen verran nuorempaa sukupolvea ja kaiken lisäksi tamperelainen alun perin, etten tiedä noista ajoista juuri yhtikäs mitään, mutta sen haluaisin tietää, et mihin Elmun rahat oikein katosivat ennen kuin tulit puheenjohtajaksi?

K: Öö, 10-vuotisjuhlaan...

H: Eiks ne ollut 20-vuotisjuhlat?

K: Ei sori, mä sekoilen, 10-vuotisjuhlat ne oli sillon monine konsertteineen, monine historiikkeineen ja muine ilotulituksineen.

H: Elmu siis juhli liian rajusti?

K: Joo, muistaakseni sen vuoden tulos oli 200 000 markkaa tappiollinen.

H: No miten sait vajeen paikattua vai saitko?

K: En minä, mutta Elmun henkilökunta ja osaavat työntekijät ja tota jäsenistö, aktiivinen jäsenistö. Mut mä luulen, et Elmun talous on aina ollut niinku miten se sanotaan... riskibisnestä. Bailujen järjestäminen ja klubitoiminta on aina riskibisnestä. Talous on aina vaihtelevaa.

H: Siis onkos Elmu edelleenkin olemassa?

K: On, on. Nykyään taas toiminta on vakiintunut Nosturiin ja varmaan tänä päivänä huomattavasti ammattimaisempaa kuin mitä silloin -80 ja -90 -luvuilla. Nykyään on olemassa Elmuyhdistys ja sit on Elmusäätiö, joka omalta osaltaan tasapainottaa tommosta, miten se nyt sanotaan.

H: Suhdannevaihteluja?

K: (Nauraa.) Joo, nimenomaan, se onkin hyvä. Leonor on ollut koko viime yön duunissa ja se on varmaan edelleen. (Kimmon tyttöystävä.)

H: Ai, se maalaa intensiivisesti?

K: Joo ja nyt se on tehnyt hakemuksii, anomuksii, vaihtosuunnitelmia. Se haluis mennä syksyks ulkomaille.

H: Me olemmekin tässä haastattelussa todella poliittisissa ja ajankohtaisissa aiheissa. ;)

K: Mut niihinkin voidaan mennä ja kaikkihan on politiikkaa. Elämäntapa on nimenomaan politiikkaa, arjen politiikkaa. Mut nimenomaan Lepakkohan on ollut poliittinen korkeakoulu, jos ei vain mulle, niin Helsingille ja suomalaiselle kulttuurille.

H: Nyt voitais vaihtaa aihetta, hmm... Olen aina ihmetellyt, mikä oikeastaan on vasemmiston ja vihreiden syvällisin ero. Osaatko sanoa?

K: Osaan. Vihreet ymmärtää yksilöä ja näkee yhteiskunnan yksilön kautta, kun vasemmisto katsoo asiaa enemmän yhteiskunnan kautta. Ja vihreet painottaa tietenkin kaiken toimintansa ympäristönäkökulmaan, kun vasemmistosta ei voi sanoo niin. Vasemmisto painottaa kuitenkin toimintansa ansio... jotenkin niin kuin ihmisten ansioiden näkökulmaan, työläisen näkökulmaan. Esim. näissä vaaleissa tää näkyy hyvin siinä tai älä nyt mee ehkä siihen lauseeseen... et mikä erottaa SAK:n ja SDP:n? SDP on SAK:n poliittinen osasto. Eli ymmärräts sä mitä mä tarkotan? Eli niillä on kuitenkin aika kapee se näkökulma yhteiskuntaan, kun vihreillä näkökulma tulee kuitenkin globaalista maapallosta ja ympäristöstä, niin vasemmistolla se tulee työntekijöiden näkökulmasta. Ja kun vasemmistolla tulee ristiriitaa työläisen ja ympäristön etujen välille, niin vasemmisto painottaa kuitenkin työläisen etua.

(Kimmon puhelin soi ja hän alkaa puhua sinne englanniksi. Olisikohan siellä Leonor?)

H: Oliks se Leonor? Oliks sil joku hätä?

K: Ei kun se oli just saanut valmiiks viimesen tältä päivältä, mut ei se ollu saanu tehdyks muuta kun niitä hakemuksiaan ja anomuksiaan.

H: Vasemmistosta vielä... En tiedä, varmaan ainakin vasemmistonuorissa on sellaisia nykyään, jotka kuitenkin painottavat ympäristöarvotkin hyvin korkealle?

K: Varmasti.

H: Oletko silti sitä mieltä, että vasemmisto laittaa työläisen ympäristön edelle? Onko niin aina?

K: Toistaseks ainakin. On oikeistossakin paljon tai porvariryhmissä nuoria, jotka ymmärtää eri tavalla ympäristön kuin vanhempi sukupolvi mutta tota, viime kädessä teot puhuu puolestaan. Kyllä se valtuustossa tulee hyvin esille, et jos pitää ottaa ympäristön etu tai sitten jonkun yksittäisen edunsaajaryhmän etu huomioon, niin vasemmisto tai oikeisto painottaa silloin omaa edunsaajaryhmäänsä eikä kokonaisuutta. Haluut sä aplarii? (Kimmo laittaa joukon kuorittuja appelsiininpaloja viereeni puhelinluettelon päälle.)

H: Mitkä sitten ovat mielestäsi vihreiden suurimpia ongelmia, siis ryhmän sisällä? Esim. puhutaan puolueen jakautuvan ns. oikeisto- ja vasemmistovihreisiin. Onko tämä ongelma?

K: Mää en nää oikein tällasta vasemmisto-oikeisto -ajatteluu ongelmana. Toisaalta...

(Hieman humalainen asiakas ilmaantuu ovelle lähtöaikeissa. Hän kaivaa taskuistaan muutaman kolikon ja siinä on hänen saunamaksunsa. Näyttää siltä, että siinä on alle euro. Kimmo käskee asiakasta ottamaan ensi kerralla enemmän rahaa mukaansa varsinkin jos hän juo pilsneriä. Käydään keskustelu, jossa asiakas selittää ettei hän käytä rahaa. Asiakas näyttää olevan vanha tuttu ja Kimmo keskustelee hänen kanssaan kärsivällisenä. Mies naureskelee ja kysyy lopulta: "miten tää dokaaminen loppus tähän kertaheitolla?" Kimmo vastaa et: "nyt sul on rahat loppu. Se on hyvä alku." Asiakas voivottelee ruokatilannettaan. Lopulta hän lähtee ilmoittaen aikovansa olla selvinpäin loppuelämänsä.)

H: Wau, oliko siinä 60 sentin saunamaksu ja pilsneri kaupan päälle?

K: Oli, se oli vanha tuttu Lepakosta.

H: Käykö heitä paljonkin täällä?

K: Ei onneks liikaa...

H: Niin, mitens sulla jäi ne vihreiden sisäset ongelmat kesken?

K: Siis niitähän ei mun mielestä ollut. Mut mun mielestä niitä on lähinnä kaupunki- ja maalaisvihreiden välillä.

Asiakas (jäähdyttelemässä istuva Helsingin vihreiden toiminnanjohtaja): Mihin tää menee?

H: Internettiin.

A: Sano nyt vielä et ero on Vantaan ja Helsingin vihreiden välillä niin päästään asiaan. Voit saada palautettakin. "Helsingin vihreiden toiminnanjohtaja huutaa väliin."

(Kimmo juuttuu juttelemaan toiminnanjohtajan kanssa. Armollisesti jätän keskustelun kirjoittamatta tähän, mutta se käsittelee eri puolueiden vaalikampanjaa.)

K: Mihin asti sä nyt pääsit kirjottaan? Pitääks jatkaa? Kaikissa puolueissa on aika heterogeenistä väkeä ja se on myös puolueelle hedelmällistä, sillä jos aina mentäis aivan yksimielisesti ja ykslinjasesti, niin varmaan ajauduttaisiin huonoon suuntaan. Vihreiden joukossa varsinkin keskustelukulttuuri on, miten mä sanoisin, arvossaan.

A: Hermoja raastavaa...

H: No kertokaahan nyt jotain vihreiden sisäisistä tappeluista. Täytyyhän niitä olla?

A: Miksi?

K: Ne on ihmisten välisiä tappeluita, ei ne oo vihreiden tappeluita. Ei vihreissä oo kuitenkaan sellaisia painotus- ja linjatappeluita... niin ku sä itte sanoit, sä puhuit oikeisto- ja vasemmistovihreistä, ooks sä nähnyt sellaisii?

A: Siis jos mä oon mukana tässä haastattelussa, niin sanon, että kaikenlaiset toimittajat aina kyselee tätä oikeisto-/vasemmistojuttuu, mut se ei oo niin kiinnostava akseli, kun on toisaalta vasemmisto-oikeisto -akseli ja on liberaali/konservatiivi -akseli, niin meillä on hyvin sellasta liberaalia politiikkaa, joka suhtautuu liberaalisti asioihin ja se on sellanen, joka pitää hyvin erilaiset ihmiset koossa.

K: Arvokonservatiivejäkin on, mut ne ei hypi silmille.

A: Muita puolueita kun ajattelee, niin niiden konservatiivisuus tuntuu vaan lisääntyvän. Muut puolueet ukkoutuu ja sitä myöta konservatiivisuus lisääntyy. Nyt mä oon sekaantunut tähän haastatteluun jo niin paljon et... sä voit editoida ne mun osuudet näkymättömiin.

K: Vihreet naiset jätti keksejä. (Saunalla oli viime torstaina avoin vihreiden naisten saunailta.)

A: Mä en yleensä syö mitään mitä vihreet naiset tarjoo. Sitä ei saa laittaa mihkään... (Nauraa.)

K: Loppuu tarjoilut lyhyeen.

H: Muuttuvatko ihmiset mielestänne automaattisesti konservatiivisiksi vanhetessaan?

K: Ei automaattisesti, mutta... kai se on niinku... ei muutu, ei muutu. Moni myös pehmenee, joku konservatiivi saattaa pehmentyä. Mä oon itte miettinyt sitä, muuttuuko ihminen koskaan...

A: Nimenomaan niin, ihminen ei muutu, mut muut ihmiset muuttuu. Sukupolvi jaksaa juosta vain tietyn matkaa eteenpäin ja sit se pysähtyy siihen ja sit kun toiset rynnii eteenpäin niistä poteroista, joihin toinen sukupolvi jäi, niitä ammutaan selkään. Toinen sukupolvi jatkaa siitä, mihin edellinen jäi. Esim. sosiaalidemokraatit on menneet niin pitkälle kuin jaksaa, vaikken mä ookkaan mikään sosiaalidemokraatti.

(Eräs Kimmon kaveri tuo tässä välissä Kimmolle roskiksesta löytämänsä lattialastan.)

K: 1900-luvulla oli edistyksellistä sosialistinen näkökulma. Se oli edistyksellistä. Tänä päivänä se on niinku vanhentunu. Nyt pitää olla solidaarinen, mutta pitää ottaa myös laajempi näkökulma huomioon. Pitää osata ottaa myös tulevat sukupolvet, koko ekologinen ympäristö jne. huomioon. Sitähän me nyt maksetaan tällä ilmastopolitiikalla. Ollaan surutta poltettu fossiilisia, ajettu surutta autolla, rakennettu surutta, ajattelematta et tää on rajallinen kokonaisuus kuitenkin.

H: Mitä tarkoitat surutta rakentamisella?

K: Esim. sitä, ettei välitetä... esim. kaupunkirakenteen hajaantuminen, ettei osata tehdä tiivistä ja sitä kautta ekologista kaupunkirakennetta, että rakennetaan kymmeniä kilometrejä moottoritietä, että päästään johonkin helvetin Tuusulaan.

H: Onko sinulla jotain Tuusulaa vastaan?

K: Kirjoita se Tuusula pienellä. Se oli esimerkki tällasesta satelliitista pääkaupunkiseudun ympäristössä.

A (lastan tuonut): Sieltä ne ajelee kahdella autolla iskä ja äiskä töihin.

K: No moni tulee junalla. Jostain sieltä pääsee, kaikkialta ei.

H: Haluaisin jutella noista vaalikampanjasi keskeisistä teemoista. Sanotko vielä, mitkä ne ovat?

K: No just kaupunkipolitiikka, kulttuuri, köyhyys ja globaali ympäristö tai no maapallo.

H: Voisitko avata kohta kohdalta näitä, että mitä käytännössä sitten haluaisit tehdä, mut oota kun kirjoitan eka tän kysymyksen...

H: Aloitetaan kaupunkipolitiikasta. Kerropa, mitä sen suhteen oikein ajat.

K: Tiivistä ja yhtenäistä kaupunkirakennetta, hyvää kaupunkikulttuuria. Kaupunkipolitiikkaan kuuluu mun mielestä ehdottomasti kulttuuri niinku elämänmuotona ja sit kaupunkipolitiikkaan kuuluu luonnollisesti kaupunkiliikenteen järjestäminen, ihmisten arjen liikkumisen järjestäminen, joka tarkoittaa joukkoliikennettä, polkupyöräilyä ja kävelyä. Kaupunkipolitiikka tarkoittaa sitä, et miten järjestetään kaupunkilaisen elämä siten, että se on tyydyttävää ja monimuotoista, elämisen arvoista. Siihen kuuluu koko elämisen kirjo, ihmiselämän kaikki vaiheet ja niiden järjestäminen ja järjestäminen siten, että seuraavatkin sukupolvet otetaan huomioon. Periaatteessahan maailma pitäisi jättää aina paremmaksi seuraaville sukupolville, samaan tapaan kun jos sä järjestät bileet niin se siivotaan se paikka bailujen jälkeen, niin samaan tapaan meidän pitäisi jättää maailma siihen kuntoon, et se on parempi tai arvokkaampi seuraaville käyttäjille. Usein kaupunkilaisuus mielletään negatiiviseksi asiaksi, mut mun mielestä kaupunkilaisuus on positiivinen ja jopa eettinen ratkaisu.

H: Nyt tulee mieleen ihan se, kun aiemmin keskustelimme tässä blogissa siitä, että miksei kukaan ole suoraan ottanut kampanjansa aiheeksi kärsimyksen vähentämistä kaikissa muodoissaan. Tuo kuulosti nimittäin niin kokonaisvaltaiselta.

A (se vihreiden toiminnan johtaja): Kärsimyksen vähentäminen? Tuohan on buddhalaista. Elämähän on kärsimystä, miksi sitä pitäisi vähentää? No joo, ehkä ton vois sensuroida. Toi oli vaan vitsi.

K: No ehkä ton vois kommentoida, et kyllä buddhalaiset näkee elämän muunakin kuin kärsimyksenä. Nehän näkee hyvyyttäkin ehkä enemmän kuin muut.

A: Buddhalaisista on paljon kommetoitavaa niillä, jotka eivät ole buddhalaisia kuten minulla... ;)

(Tässä välissä käydään keskustelu muutaman lastan tuoneen Kimmon ystävän ja vihreiden toiminnanjohtajan kanssa siitä, mistä tämän haastattelun voi lukea ja kerron heille olevani äärimmäisen salainen persoona. Vihreiden toiminnanjohtaja lupaa lisätä minut blogilistalleen ja Kimmo sanoo, että voitaisiinko hänet lisätä edes sille listalle.)

H: Voisinkin tässä välissä liittää sinut Kimmo sille listalle ennen kuin unohdan.

(...)

H: Jep, nyt blogisi on listoilla. Niin, mikä oli näkemyksesti yleisestä kärsimyksen vähentämisestä?

K: Sehän on politiikan tekemisen tarkoitus lyhyesti.

H: Hei, sä soitat Laura Sippolaa?

K: Tää tulee radiosta. Tää onkin hyvän kuulonen.

H: Tää löytyy levyltä nimeltä "Sahara". Sitä voi tilata Lauralta, jos kiinnostaa. [Lisäys 29.3: Itse asiassa sitä saa ihan levykaupoistakin ja Laura myy levyjä itse lähinnä keikoilla. Lisäsin myös linkin tuohon levyn nimeen, josta kappaleita voi kuunnella.] Kappaleen nimi on...

K: "Kamerunin helmi", onko?

H: On.

H: Palataan niihin vaaliteemoihisi.

K: Ai niin, siitähän päästiin vasta se kaupunki kahlattua.

H: Jep, mikä se seuraava oli?

K: Kulttuuri. Okei, mä nään tietenkin kulttuurin tosi monialaisesesti, tosi monipuolisena ilmiönä, mutta mulle kulttuuri on keskeinen hyvän elämän sisältö tai niinkun avain hyvään elämään. Ja tota, kulttuuri ilmenee oikeestaan kaikenlaisina ihmisten tekemisinä, ei pelkästään taiteena tai sellasena niinku... tai jätä se lause pois. Mun mielestä kulttuuri on myös niinku avain et se voi niinku olla avain tulevaisuuden suomalaiselle hyvinvoinnille eli ilman monipuolista ja vireää kulttuuria ei ihmisyhteisö niinku, kauhee nyt rupee puhumaan tohon kirjoitustahtiin, niin tää on ihan perseestä, mä unohdan mitä oon sanomassa kun pitää mennä niin hitaasti. Mut niinku.. tuliks siitä nyt joku lause?

H: Hengitä syvään.

A: Meil oli joskus vaaliohjelmassa et "elämä ilman kulttuuria on tylsää". Se oli joskus niissä vaaleissa, jotka päätty murskatappioon.

K: Mä oon sitä mieltä et elämä ilman kulttuuria on mahdotonta ja miten sen sit pitäisi näkyä tässä elämässä, niin siten, et tarjolla olis monipuolisia tapahtumia. Kaikessa koulutuksessa ja työelämässä pitäisi ottaa huomioon luovuuden arvostaminen ja myös kädentaitojen arvostaminen.

H: Kulttuuri vaikuttaa olevan sinulle myös niin laaja-alainen käsite, että kerro, miten päästessäsi eduskuntaan alkaisit konkreettisesti toimia sen hyväksi?

K: Se tulis näkymään osana kaikkia niitä esiintuloja, mitä kansanedustajana vois yhteiskunnalliseen keskusteluun tuoda. Mä muistuttaisin jatkuvasti et suomalaisessa koulutuksessa tai koulunkäynnissä pitäis huomattavasti paljon enemmän arvostaa taideaineita ja kädentaitoja, mut samalla lailla pitäis yrittää saada kulttuuri- ja taide-elämälle rahaa ja arvostusta ei vain yhteiskunnan rahaa vaan muiden toimijoiden rahaa. Toki sit on varmaan miljoonia yksityiskohtia lainsäädännössä, missä kulttuurin tai taiteen näkökulma pitäis tuoda vahvemmin esiin. Toisaalta kulttuuri voi olla iso ja vahva osa suomalaista elinkeinoelämää mut samalla tavalla sen pitäis olla iso osa kenen tahansa yksittäisen ihmisen arkea.

H: Täsmennä vielä, minkä pitäisi olla osa jokaisen ihmisen arkea kun aiemmin sanoit kulttuurin pitävän sisällään kaiken ihmisten toiminnan?

K: No ihan konkreettisesti sitten elokuvan, teatterin, konserttien, yleisen saunan, liikunnan ja urheilun, sarjakuvan, musiikin niin omana tekemisenä kuin näiden asioiden kuluttajina. Omana tekemisenä tai vastaanottajana.

H: Eikö ongelma ole se, että nykyään kaikilla on niin kiire etteivät he juuri ehdi osallistua huoliensa keskeltä kulttuuririentoihin?

K: Kyllä, koska nimenomaan niinku nykyelämäntapaan pitäisi saada jonkinlainen asennemuutos. Pitäis arvostaa enemmän aikaa ja ajattelua paremminkin kuin kilpailua ja ansiotuloja.

H: Tuosta olen kyllä täysin samaa mieltä kanssasi, vaikkakin henkilökohtainen projektini tällä hetkellä on kaiken turhan ajattelun lopettaminen.

A (edelleen se sama, se toinen vihree): Apua, turhan ajattelun? Turha ajattelu kuulostaa kauhean raskaalta tuomiolta.

H: Itse asiassa ajattelen, että turhan ajattelun lopettaminen pikemminkin helpottais ihmisten elämää.

A: Varmaankin koomassa oleva ihminen elää helppoa elämää... Tässä on muuten kulttuuria: kuuntelee musiikkia, istuu saunassa, juo kahvia, viikko odottaa, ei pelota.

(Saunamestari (myös täällä töissä oleva) Jugi ilmaantuu paikalle ja pyytää pilsneriä. Kimmo ilmoittaa aiemman kaverin, Jugin lähettämän kaverin, juoneen Jugin pilsnerit, mutta löytyy sentään yksi. En ehdi selventää A:lle käsityksiäni ajattelusta ennen kuin hän häviää takaisin saunaan. Yleensä kai kaikki itseään tiedostavina ja älykkäinä pitävät ihmiset pitävät ajattelua niin suuressa arvossa, että ei-ajattelun hyvät puolet eivät ole heille kovin selviä. Varsinkin poliitikot varmaankin kamppailevat sen kanssa, että kuinka saisi ihmiset ajattelemaan ja välittämään esim. sitten ympäristöstä. Puhumme ehkä vähän ristiin...)

(Jugi selittää pitkiä pätkiä jotakin juttuja Kimmolle. Minä kirjoittelen tässä itsekseni... Kimmo nojaa seinään ja pyörittelee punaisen hupparinsa nauhoja. Kello on jo 21 ja muut asiakkaat vihreiden toiminnanjohtajaa lukuun ottamatta lienevät häipyneen. Jugi esittelee täydellisiä housujaan ja pyörittelee lanteitaan.)

H: Oletko mielestäsi erityisesti jonkun tietyn kulttuurimuodon äänenkannattaja?

J: Bingoloton. (Nauraa.)

K: Urbaanin kaupunkikulttuurin, rock-kulttuurin, katukulttuurin ja korkeakulttuurin.

H: Usein mediassa ja ihmisten puheissa asetetaan vastakkain kulttuuriin sijoitettava ja toisaalta esim. terveydenhultoon sijoitettava raha. Näetkö itse tässä ristiriitaa, ovatko ne pois toisiltaan?

K: Kulttuuriin sijoitettavat rahathan tukee, niinku vähentää terveyteen sijoitettavia panostuksia. Elämän laatu kuitenkin luo terveyttä tai terveys vaatii hyvää elämänlaatua, jota saavutetaan mm. kulttuurin kautta.

H: Kannatitko uuden oopperatalon rakentamista?

K: Kyllä mä teoriassa kannatan, mutta tietenkin kansallisooppera on ongelmallinen. Se on helvetin kallis laitos, johon selvästi eräällä lailla menee liikaa yhteiskunnan kulttuurivaroja. Mutta tota missään nimessä en lähtis kampittamaan esim. kansallisoopperan toimintaa, päin vastoin.

H: No mitä sitten tekisit toisin?

K: No varmaan oopperassa vois järkiperäistää moniakin asioita tai tehdä ne pienemmällä tai halvemmalla, mutta lähinnä mä haluaisinkin löytää muillekin kulttuurin osa-alueille yhtä vahvaa panosta. Eräällä lailla, jos puhutaan musiikkikulttuurista, on ongelma, että ns. vakava musiikki saa valtaosan yhteiskunnan tuesta, mutta mä en haluais myöskään tehdä ristiriitaa tai vastakkainasettelua vakavan musiikin ja muiden musiikkityylien kesken. Ne kuitenkin kaikki kumpuaa samasta perustasta.

H: Voidaanko mielestäsi ylipäätään tehdä eroa korkea- ja ns. matalakulttuurin välille? Mitä sillä edes tarkoitetaan?

K: No korkeakulttuurit on näitä perinteisiä kulttuurimuotoja, mutta niin sanotut uudet kulttuurit tulee tietenkin uusina ilmiöinä jälkijunassa. Lähinnä mun mielestä kannattas puhua valtakulttuurin ja ns. marginaalikulttuurin eroista. Valtakulttuurin pitäis ymmärtää, että jotta valtakulttuuri vois pysyä elävänä tulisi tukea myös marginaalikulttuureja, jotka saattavat aikanaan kehittyä valtakulttuureiksi. Tulisi ymmärtää, että kulttuurin kenttä kuitenkin muuttuu koko ajan, eikä jähmettyä sellaiseen, mitä kulttuuri on joskus ollut, esim. 1900-luvun alussa.

H: Tuotatko edelleen musiikkia?

K: En oo muutamaan vuoteen tuottanut, mut viime aikoina on pyörinyt mielessä et olis mielenkiintoista kyl tuottaa esim. jonkun uuden bändin joku levy. Samalla lailla en ole viime aikoina tuottanut elokuvapuolella mitään. Samalla lailla se kiinnostaa mahdollisuutena. Viime kuukaudet tai vuodet on mennyt enemmän saunakulttuurin äärellä. On ollut Sauna Arlaa ja Höyryklubia, mut Höyryklubi onkin hyvä esimerkki mun kulttuurikäsityksestä tai kulttuuritoiminnasta.

H: Kuvaa lyhyesti Höyryklubin ideaa.

K: Siinä yhdistetään sauna, klubikulttuuri ja muut esittävät taiteet bailuiksi. Ja sit se, mikä on oleellista, se liikkuu. Se on liikkuva, mobiili tapahtuma. Höyryklubi menee sinne, missä tapahtuu.

H: Kuten Hotelli Gershwinin katolle Manhattanille?

K: Joo...

H: Etkö koe ongelmallisena kulttuurivaihtoa Yhdysvaltoihin, jonka politiikka on nykyisin ihmisoikeuksia perusteellisesti polkevaa, viittaan nyt esim. Guantanomon vankileireihin?

K: En koe. Yhdysvaltain ulkopolitiikka on ihan jotain muuta kuin yhdysvaltalainen kulttuuri tai amerikkalaisten ihmisten... siis yhdysvaltalainen ulkopolitiikka on eri asia kuin... Yhdysvallat on kuitenkin keskeinen myös kulttuurillinen toimija ja amerikkalaiset ihmiset ei ne edusta vain George Bushin hallintoa. Seuraavien presidentinvaalien jälkeen takaan et Yhdysvalloissa on eri hallinto.

K: Kolmas teema on köyhyys tai eriarvoisuus. Lyhyesti siitä, et meidän pitäisi kaikissa päätöksissä tai monissa eri päätöksissä huomata tai muistaa se, että vaikka Suomi on hyvin rikas tänä päivänä, meillä on erilaisia väestöryhmiä, joilla ei mene hyvin. Ei pelkästään köyhät lapsiperheet vaan myös maahanmuttajat, vangit, vammaiset ja asunnottomat eli että tässä rikkaudessa kuitenkin on paljon syrjäytyneitä tai ryhmiä, jotka on eriytyneet muun yhteisön ulkopuolelle ja se on vaarallista.

H: Miten suhtaudut opiskelijoiden asemaan?

K: Mun mielestä nykyään opintojen nopeaa suorittamista painotetaan liikaa ja se näkyy myös opiskelijoiden tuissa ja taloudellisessa asemassa. Kuitenkin pitäis muistaa ettei kukaan opiskele koulua tai työtä varten, vaan kaikkienhan pitäis opiskella elämää varten. Totta kai opiskelijoiden taloudellinen asema on tänä päivänä monessa mielessä jälkeenjäänyt, vaikka toisaalta monet asiat kuten asuminen tai ihan niin kuin opintotukijärjestelmä on varmaankin parempi kuin 20-vuotta sitten.

H: En tajunnut tuota ekaa lausetta.

K: No esim. siten, et opintotukea saa vain tietyn aikaa.

H: Olisitko todellakin valmis nostamaan opiskelijoiden tukikuukausien määrää? Nythän se on 55 kk muistaakseni ylempää korkeakoulututkintoa varten.

K: Totta kai. En osaa sanoa kuukauslukuja, mutta toisaalta tuon esiin sen, et tähänkin olis perustulo tai kansalaispalkka hyvä lähtökohta. Se olis hyvä ratkaisu myös opiskelijoiden tukiongelmiin.

H: Minkä suuruista summaa vihreät ovat perustuloksi kaavailleet?

K: Nyt on puhuttu jostain noin 500 euron kuukausittaisesta tuesta. Samoin on puhuttu et alle 1000 euron ansiot vois olla verottomia.

H: Tällä hetkellähän myös opintotuki on verollista. Onko jotenkin hassua, että valtio verottaa omia tukitulojaan?

K: Samoin työttömyyskorvaukset on verollisia. Mä en oo tota asiaa pohtinut siltä kantilta. Kai siihenkin joku syy on, miks ne on.

H: 500 eurolla ei vielä maksettaisi helsinkiläisiä vuokria.

K: Ei tietenkään, mutta tota, se olis lähtökohta yleisen tukiviidakon yksinkertaistamiseks. Se olis perusmuna, jonka päälle moni joutuis saamaan asumistukea, mut jonka päälle vois myös tienata omat vuokransa. Eihän 500 eurolla tietenkään elä, mut se olis lähtökohta.

H: Miten konkreettisesti parantaisit köyhien asemaa ja vankien ja asunnottomien?

K: Muistamalla ne eri päätöstenteon yhteydessä. Tällä hetkellä vähintäänkin asunnottomat ja vangit eli ns. negatiivisen karman omaavat ryhmät tunnutaan unohtavan täysin päätöksenteon tiimellyksessä.

H: Sano jotain konkreettista, mitä pyrkisit tekemään?

K: Suurin osa vangeista vapautuu asunnottomiksi. Vähintäänkin pitäisi järjestää, että ne ihmiset, jotka vapautuu vankiloista että niillä olis asunto johon vapautua. On kai selvää, että jos ne vapautuu kadulle, ei siitä hyvää seuraa.

H: Jakaessani esitteitäsi kadulla, eräs mies sanoi minulle, ettei yksikään poliitikko oikeasti välitä köyhistä. Mitä ajattelet tästä?

K: Siltähän se näyttää, vaikka varmasti moni poliitikko välittääkin. Varmasti asukkaan tai kansalaisen näkökulmasta siltä näyttää. Se ei oo vaan poliitikkojen vika vaan kysymys on jotenkin niinku politiikan trendistä. Mistä se sitten muodostuu, on mulle mysteeri. Kai se peilaa yhteiskunnan yleisiä tai olevia arvostuksia. Muutenkin yhteiskunnassa kaivattaisiin suurta arvomuutosta tai asennemuutosta. Täällä kaivataan henkistä ilmastonmuutosta.

H: Millaista?

K: Juuri sitä, että opittaisiin arvostaan aikaa ja ajattelua, eikä vain tuloksia ja suoriutumista tai taloudellista kasvua ja bruttokansantuotetta. Syvällisesti mä oon sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi osata ottaa muutama askel taaksepäin monessa asiassa. Tässä palataan taas maapallon kestokykyyn suhteessa ihmisten toimintaan. Kulutukseen. Se on kai just sitä mun vihreetä ajattelua.

H: Olen ymmärtänyt, että on kahdenlaisia näkökulmia tähän ympäristön tilaan. Toisen mukaan ihmisten tulisi palata tottumuksissaan taaksepäin ja toisen mukaan ratkaisu tulee uudenlaisen, saasteettoman teknologian kehittämisestä, eikä voi olettaa, että ihmiset muuttaisivat tottumuksiaan. Mitä mieltä sinä olet?

K: Molemmat suunnat tietenkin pitäisi ottaa huomioon. Mun mielestä hyvä esimerkki ihmiskunnan harha-askeleesta on henkilöauto, joka on niinku tänä päivänä liian monelle itsestäänselvyys ja henkilöauto kuitenkin aiheuttaa esim. kaupunkiympäristössä tavattomasti... tai kaupunkiympäristö kehittyy henkilöauton ehdoilla eikä ihmisen ehdoilla. Samaan aikaan puhutaan ekoautoista, joka on mun mielestä käsitteellinen mahdottomuus. On periaatteessa aivan sama, kuluttaako auto 3 l vai 10 l bensiiniä, kun kuitenkin henkilöauto osana ihmisten elämäntapaa aiheuttaa loputtomia ongelmia, uusia teitä, kaupunkirakenteen hajaantumista, parkkihalleja, kun ennemminkin pitäisi päästä eroon siitä, että henkilöautoa tarvittaisiin jokapäiväisessä elämässä. Autoteollisuus on käsittämättömän suuri osa luonnonvarojen tuhlausta. Sen vuoksi olen usein sanonut, että polkupyörä on ihmisen paras keksintö. Autoilu edustaa myös nopeaa elämäntapaa ja huonolla lailla yksilöllistä elämäntapaa, niinku minäkulttuuria. Henkilöauto ei varmasti edusta me henkeä. Mä en halua syyllistää henkilöauton käyttäjiä vaan haluan syyllistää yhteiskunnan, joka pakottaa ihmiset käyttään henkilöautoa. Sitäpaitsi henkilöautoiluun menee ihmisiltä ihan liikaa rahaa. Rahaa, jonka ne vois käyttää paremmin elämänlaatunsa parantamiseen. Tätä kautta ajattelen myös, että joukkoliikenteen pitäisi olla vähintäänkin suurkaupungeissa ilmaista tai miltei ilmaista.

H: Tuo on aika radikaali ajatus, joka kyllä varmaan saisi muuten kannatusta, mutta mistä rahat siihen?

K: Tällä hetkellä Helsingin kaupunki maksaa joukkoliikenteestä puolet verovaroilla, mutta Suomen valtio ei tue Helsingin joukkoliikennettä pennilläkään. Jos Helsingin joukkoliikenne maksettaisiin kokonaan kunnallisverovaroin, niin veroäyriä ei tarvitsisi nostaa kuin 1 % verran. Systeemin pitäis mennä varmaan sillä tavalla, että valtion pitäis maksaa yhtä paljon joukkoliikenteestä, kuin mitä kunta maksaa tällä hetkellä ja jos kunta maksaa tällä hetkellä puolet, niin valtion pitäisi tulla vastaan samalla osuudella. Jos se ei heti olisi mahdollista, niin valtion tulisi aluksi maksaa 10-20 % ja utopistinen lopputulos olisi ilmainen joukkoliikenne. Kärjistäen eihän rullaportaistakaan kerätä maksua tai hisseistä. Samalla tavalla itse joukkoliikennevälineen tulisi olla ilmainen.

H: Kannatan! Mutta kokoomuslaiset aina korostavat, että poliitikot kyllä jaksavat jakaa rahaa kaikkeen hyvään, mutta mistä se raha oikein saadaan ja mistä se tulee?

K: Se tulee yhteiskunnallisesta toimeliaisuudesta ja työstä ja tota verotusta pitäisikin muuttaa siihen suuntaan, että verotettais kulutusta enemmän ja työskentelyä vähemmän.

H: Tästä voisi puhua ikuisuuden ja on puhuttukin. Jotta pääsisit kotiin, niin mennään siihen vikaan teemaan.

K: Maapallo. Ja täähän on nyt kaiken perus eli et ilman tervettä ympäristöä ja maapalloa ei voi olla mitään tulevaisuutta. Meidän pitäis suhteuttaa elämämme olemassa oleviin resursseihin ja maapallon resurssit on kuitenkin rajalliset. Maapallo ei ole runsaudensarvi, josta riittää loputtomasti kulutettavaa.

H: Voitko taas konkretisoida. Mitä tekisit eduskunnassa maapallon hyväksi?

K: Sanottaisko näin et ehkä eduskunnassa asialle vois tehdä monia asioita, mut kansanedustajan olis mahdollista myös eduskunnan ulkopuolella tuoda näitä asioita esiin, koska kansanedustajat on kuitenkin yhteiskunnallisia vaikuttajia. Pitäisi loputtomasti muistuttaa ja kannustaa niin päätöksenteossa kuin ihmisten muussakin elämässä tätä luonnonvarojen rajallisuutta, luonnonvarojen, puhtaan ilman ja veden rajallisuutta. Mä luulen, et mä pyrkisin nimenomaan olemaan kansanedustaja, joka eri foorumeilla toimien nostaa erilaisia asioita esiin ihmisen ja maapallon puolesta ja eduksi.

H: Tuokaan ei ollut kovin konkreettista.

K: Koko asia ei oo kauheen konkreettinen tietenkään, vaan se on niin monisyinen ja riippuvainen nykyihmisen elämäntavoista. Nykyihmisen elämäntapaan tulisi saada muutos. Kansanedustaja voi olla yksi asian edustaja. Saman tavoitteen eteen voi tehdä töitä taiteella tai elämän... Muutokset ei synny vain lainsäätämisen kautta vaan muutoksiin voidaan päästä myös herättämällä ihmiset eri tavoin muuttamaan käsityksiään elämästä ja muuttamaan tapaansa toimia. Mulla ei oo harhakuvia siitä, et kansanedustaja yksinään pystyis saamaan mitään aikaseks, mut kansanedustajuus tuo sellaisen aseman et on mahdollista tuoda epäkohtia esiin, vähän niin kuin Bob Geldof on tuonut epäkohtia esiin rock-tähtenä tai jopa niin kuin Bono. Samalla tavalla kuka tahansa yksilö voi omalla tavallaan edistää maapallon asiaa, sillä totta kai kaikki muutokset lähtevät yksilöstä ja yksilön vastuusta. Meillä kaikilla on vastuu maapallosta ja ympäristöstämme. Kansanedustajalla on vaan ehkä suurempi sananvalta johonkin asioihin ja kansanedustajilla pitäis olla tarpeeks korkee moraali ja eettinen silmä huomata oman asemansa mahdollisuudet ja velvollisuudet.

H: Ja sinulla olisi?

K: No mulla on kanttia sanoa, että mulla on tarpeeks suuri sosiaalinen omatunto ja jollain tapaa epäitsekäs lähtökohta vaikuttaa yhteisiin asioihin.

H: Sano vielä pari sanaa päihdepolitiikastasi. Sehän on ollut tämä vihreiden kuuma peruna vähän aikaa sitten.

K: No lähinnä mä haluisin tuoda esiin sen, että päihteet on osa ihmisen elämää ja pitäis... no sanotaann näin, et lähinnä mua kiusaa esim. kannabiksen kieltolaki Suomessa, joka johtaa monenlaisiin sosiaalisiin ongelmiin ja rikollisuuteen. Mun näkökulmasta kannabis ei oo sen kummempi päihde kuin alkoholi ja kannabistakin pitäis osata käsitellä tietenkin ongelmana, mutta myös niinku päihteenä, jota jostain syystä moni Suomessakin käyttää. Mun mielestä on väärin, että kannabiksen käyttäjät tuomitaan rikollisina ja samalla valtavat taloudelliset tai valtavat rahamäärät menee harmaaseen tai rikolliseen talouteen, eikä esimerkiksi verojen kautta yhteiskunnan käyttöön. Kaikkien päihteiden liikakäyttö on vakava ongelma, oli kyse sitten keskioluesta, kannabiksesta tai muista huumeista, mutta mun mielestä huumeiden käyttäjistä ei kuitenkaan pitäisi tehdä rikollisia.

J: Hei käyttäjä, tarvisin neljä kymppiä. Pankkikortti on pahasti kadoksissa. Mul on treffit tänään.

(Kimmo kaivaa Jugille rahaa kassasta. (Jugi on myös töissä saunalla.))

J: Toi rikkakihveli on tossa todella hämärän näkönen, "Kimmodesign". (Jugi tuijottaa jotain rappusilla olevaa esinettä, jota en näe tähän.)

J: Noni, pusuja, rakkautta, energiaa, anarkiaa ja kaikkea mahdollista! (Jugi lähtee.)

H: Tuleeko Kimmo mieleesi vielä jotain, mitä haluaisit sanoo?

K: Ei tuu.

H: Voinko kysyä vielä sellaista, että tuntisitko ketään tai sattuisitko itse olemaan kiinnostunut tuttavani ja Idolseissa esiin tulleen Milja Mäkelän levyn tuottamisesta?

K: Vaikee sanoo, koska en tunne yhtään Miljan musiikkia. Yleensä mä luulen, että voisin tuottaa musiikkia tai musiikin tekijää, joka itse innostaa meikäläistä ja tota se on taas hyvin henkilökohtainen asia. Pitäis tutustua siihen musiikkin, jota hän tekee ensin ennen kuin vois sanoa, että osaisko tai pystyiskö sitä tuottamaan.

H: Miljalla on lukuisia videoita youtubessa. Hän diggailee esim. Jeff Buckleya, Musea ja sen tyyppistä musiikkia. Olen ymmärtänyt, että hän haluaisi tehdä itse kaikki kappaleensa. Hän siis sekä laulaa, soittaa pianoa että kitaraa ja on vasta 17-vuotias.

K: Wow, kuulostaa hyvältä.

H: Olen niin ihastunut Miljan ääneen, että siksi spämmään häntäkin tässä sinulle, samalla kun sinua blogiyleisölle. Olen tällainen suuri spämmäri. ;) Miten muuten yleensä Suomessa pääsee esille muusikkona?

K: Pitää tehdä sitä musiikkia, käydä esiintymässä, tarjota levy-yhtiöille. Se on pitkä tie.

H: No niin, kiitos paljon tästä haastattelusta. Paljon tuli juteltua ja varmaan paljon jäi siltikin kysymättä. Palaan tuohon Miljan spämmäämiseen myöhemmin, hähää.

K: Ja odotan sitä mielenkiinnolla. ;)

H: Sano vielä terveiset potentiaalisille äänestäjillesi ja muutenkin kaikille lukijoille.

K: Terveisiä teille kaikille. Käykää äänestämässä. :)

(Lähetys Sauna Arlalta päättyy tähän.)