tiistai 8. maaliskuuta 2016
Korotonta lainaa hakiessa ei huolet paina, ei rasitu polla
Talvi alkaa kääntyä kohti kevättä, ja rahatilanne on sen mukaisesti ollut surkea. En voi oikein kehua sillä, että elämä olisi m ennyt parempaan suuntaan.
Päinvastoin taas on tullut haettua lainaa sieltä, mistä sitä tuntuu halvimmalla saavan. Ja nyt kun eri firmat tarjoavat koko ajan korotonta ja kulutonta lainaa, on siihen ollut helppo sortua.
Mutta mitäpä sitä tekisi? Jostain sitä rahaa pitää saada, enkä vielä ole ollut valmis muuttamaan elämäntapojani niinkuin olisi pitänyt. Velkajärjestely ei sekään taida olla ulottuvillani. Eikä tuo taannoinen pikavippien korkokattokaan minun elämääni lopulta kovin paljoa parantanut.
On kuitenkin pakko muuttua. Minun on saatava elämäni järjestykseen, aloitettava vaikka opiskelut, lopetettava shoppailu ja alettava lyhentää lainoja. Se on kuitenkin lopulta ainoa tapa, jolla tämä kaikki alkaa muuttua paremmaksi. Hitaasti mutta varmasti. Siihen on vain uskottava ja toimittava sen mukaisesti.
sunnuntai 11. lokakuuta 2015
Retkahdin hakemaan uutta lainaa
En olekaan kirjoitellut tänne vähään aikaan mitään. Tai oikeastaan aika pitkään aikaan. Niin kauan kun kaikki meni hyvin, ei tuntunut olevan mieltä kirjoittaa tänne blogiin.
Nyt kävi kuitenkin niin hassusti, että otin uutta lainaa. Se ei suinkaan ollut tarkoitukseni. Olin nimittäin saanut kaikki vanhat lainat maksettua ja olen töissä, joten rahaa piti olla ihan riittävästi.
Kuitenkin pieni shoppailuhimo iski taas, kun satuin kävelemään kaupungilla ja näin tunnetun tavaratalon isot mainokset. Niinhän siinä sitten kävi, että törmäsin sivustoon, joka tyrkytti taas minulle uutta lainaa. Ota lainaa heti! Täältä sitä saat!
Ja minähän otin lainaa, tai oikeastaan pysyvän luottolimiitin.
Nostin rahaa, ostin laukun.
Tässä sitä nyt ollaan.
Toivottavasti tämä jäi kertaretkahdukseksi.
perjantai 8. elokuuta 2014
Kaikkea sitä saakin lukea
Muutama kuukausi mennyt hiljaiseloa näin blogirintamalla. Kaikki on kuitenkin hyvin. Työkiireiden vuoksi en ole oikeasti vain muistanut koko blogiani.
Minulle on nyt ihan selkeä syy blogipostaukselleni: närkästys.
Kävin juuri läpi erilaisia yrityksiä, joista osalle olen vieläkin velkaa rahaa. Yksi näistä on Credit24, joka antaa itsestään kovin vastuullisen ja hyvän kuvan.
Nyt he ovat jopa aloittaneet julkaisemaan blogia, jossa firma neuvoo kuluttajia säästämään rahaa. Kiva, kiva.
Kaiken huippu on kuitenkin blogipostaus, jossa tuo kansainvälinen pikavippiyritys jakaa erilaisia säästövinkkejä suomalaisille. Minun mielestäni 10 parhaan säästövinkin joukkoon kuuluisi ihan kärkeen suositus: älä ota korkeakorkoista lainaa.
Mutta tällainen realistinen suositus ei tietenkään edistäisi bisnestä.
Kaikkea ne keksivätkin.
Minulle on nyt ihan selkeä syy blogipostaukselleni: närkästys.
Kävin juuri läpi erilaisia yrityksiä, joista osalle olen vieläkin velkaa rahaa. Yksi näistä on Credit24, joka antaa itsestään kovin vastuullisen ja hyvän kuvan.
Nyt he ovat jopa aloittaneet julkaisemaan blogia, jossa firma neuvoo kuluttajia säästämään rahaa. Kiva, kiva.
Kaiken huippu on kuitenkin blogipostaus, jossa tuo kansainvälinen pikavippiyritys jakaa erilaisia säästövinkkejä suomalaisille. Minun mielestäni 10 parhaan säästövinkin joukkoon kuuluisi ihan kärkeen suositus: älä ota korkeakorkoista lainaa.
Mutta tällainen realistinen suositus ei tietenkään edistäisi bisnestä.
Kaikkea ne keksivätkin.
tiistai 24. joulukuuta 2013
sunnuntai 15. joulukuuta 2013
Seuraavaa työpäivää odotellessa
Viikonloppu on mennyt mukavasti. Olen katsellut YouTubesta vanhoja 1980-luvun kotimaisia musiikkivideoita - lähinnä siksi, että television kaukosäädin ei ole vielä putkahtanut esiin muuttolaatikoista. Kotini nurkissa on nimittäin vielä viitisentoista muuttolaatikkoa enemmän tai vähemmän täynnä tavaraa.
Huomenna on taas työpäivä. Parin viime vuoden aikana olen oikeastaan oppinut nauttimaan työpäivän odotuksesta - enää sunnuntai ei kulu seuraavaa työviikkoa ahdistuneena odotellessa. Tämä johtuu varmasti osaksi siitä, että minulla on mukava työ, osaksi siitä, että ymmärrän työn tarpeellisuuden omien raha-asioideni hoidossa. Tällä hetkellähän minulla on työ, jonka palkka riittää enemmän kuin mukavasti elämiseen. Työstä saamani eurot auttavat minua myös maksamaan vanhoja velkoja, joita minulle ehti kertyä hulivilivuosinani.
Onneksi olen oppinut, että verkon houkutuksille ei kannata antaa sijaa. Tänäänkin eksyin vanhasta tottumuksesta joillekin kulutusluottoja ja pikalainoja esitteleville sivuille, joiden mukaan pikavipit ovat aivan normaali tapa huolehtia elämän satunnaisista menoista. Joillekin niin saattaa ollakin. Itse olen huomannut, että minulle jo pieni 100 e pikavippi voi koitua kohtalokkaaksi uuden vippikierteen aluksi. Hyvinvointini ja oman taloudellisen asemani kannalta on tärkeää, että en anna pirulle pikkusormea: minun on tienattava rahaa rahoittaakseni oman kulutukseni. En voi elää yli varojeni edes väliaikaisesti. Se ei kertakaikkiaan käy, jos haluan pitää elämäni järjestyksessä. Oikeastaan minun pitäisi tietysti pysytellä erossa kaikista eri lainamuodoista: siksi minulla ei tällä hetkellä ole käytössäni edes luottokorttia, vaikka luottotietoni ovatkin kunnossa. En nimittäin koskaan onnistunut sähläämään asioitani niin huonoon jamaan, etten olisi saanut lopulta laskujani maksettua.
Monella muulla tapaa elämäntapani oli pitkään kestämätön. Poltin kynttilää sen molemmista päistä, mikä olisi tietysti voinut koitua kohtaloksi.
Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt. Sen vuoksi menen huomennakin aamulla kahdeksaksi töihin - onnellisena ja tyytyväisenä.
Huomenna on taas työpäivä. Parin viime vuoden aikana olen oikeastaan oppinut nauttimaan työpäivän odotuksesta - enää sunnuntai ei kulu seuraavaa työviikkoa ahdistuneena odotellessa. Tämä johtuu varmasti osaksi siitä, että minulla on mukava työ, osaksi siitä, että ymmärrän työn tarpeellisuuden omien raha-asioideni hoidossa. Tällä hetkellähän minulla on työ, jonka palkka riittää enemmän kuin mukavasti elämiseen. Työstä saamani eurot auttavat minua myös maksamaan vanhoja velkoja, joita minulle ehti kertyä hulivilivuosinani.
Onneksi olen oppinut, että verkon houkutuksille ei kannata antaa sijaa. Tänäänkin eksyin vanhasta tottumuksesta joillekin kulutusluottoja ja pikalainoja esitteleville sivuille, joiden mukaan pikavipit ovat aivan normaali tapa huolehtia elämän satunnaisista menoista. Joillekin niin saattaa ollakin. Itse olen huomannut, että minulle jo pieni 100 e pikavippi voi koitua kohtalokkaaksi uuden vippikierteen aluksi. Hyvinvointini ja oman taloudellisen asemani kannalta on tärkeää, että en anna pirulle pikkusormea: minun on tienattava rahaa rahoittaakseni oman kulutukseni. En voi elää yli varojeni edes väliaikaisesti. Se ei kertakaikkiaan käy, jos haluan pitää elämäni järjestyksessä. Oikeastaan minun pitäisi tietysti pysytellä erossa kaikista eri lainamuodoista: siksi minulla ei tällä hetkellä ole käytössäni edes luottokorttia, vaikka luottotietoni ovatkin kunnossa. En nimittäin koskaan onnistunut sähläämään asioitani niin huonoon jamaan, etten olisi saanut lopulta laskujani maksettua.
Monella muulla tapaa elämäntapani oli pitkään kestämätön. Poltin kynttilää sen molemmista päistä, mikä olisi tietysti voinut koitua kohtaloksi.
Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt. Sen vuoksi menen huomennakin aamulla kahdeksaksi töihin - onnellisena ja tyytyväisenä.
lauantai 7. joulukuuta 2013
Kirjastossa vaihteeksi
Tänään tulin pitkästä aikaa istumaan kirjastoon tietokoneen kanssa. Kun kotini on vielä enemmän tai vähemmän sekaisin, on kirjaston työpöytä paras paikka istahataa blogin ääreen.
Periaatteessahan minulla on vapaapäivä tänään, mutta silti tekemättömät työt painavat päälle. Täytyy siis tehdä palkattomia ylitöitä saadakseni ensi viikon hommat hoidettua. Jos olisin osannut varautua tähän jo marraskuussa, voisin tietysti olla nyt kotona järjestämässä omia kirjahyllyjäni.
Niin ei kuitenkaan käynyt.
Joulun lähestyminen tuntuu tällä kertaa varsin kivuttomalta. Nuorempana joulun ja uudenvuoden läheisyys laski aina mielialaani lähelle lattialla kieriskeleviä villakoiria - taas takana yksi vuosi, jolloin elämäni ei mennyt eteen- vaan taaksepäin.
Nyt tilanne on onneksi muuttunut niin monella tapaa paremmaksi, että vuodenvaihteen lähestyminen tuntuu pikemminkin ilahduttavalta: tänäkin vuonna sain aikaan valtavasti asioita! Elämäni on järjestyksessä ja nousujohteessa!
Periaatteessahan minulla on vapaapäivä tänään, mutta silti tekemättömät työt painavat päälle. Täytyy siis tehdä palkattomia ylitöitä saadakseni ensi viikon hommat hoidettua. Jos olisin osannut varautua tähän jo marraskuussa, voisin tietysti olla nyt kotona järjestämässä omia kirjahyllyjäni.
Niin ei kuitenkaan käynyt.
Joulun lähestyminen tuntuu tällä kertaa varsin kivuttomalta. Nuorempana joulun ja uudenvuoden läheisyys laski aina mielialaani lähelle lattialla kieriskeleviä villakoiria - taas takana yksi vuosi, jolloin elämäni ei mennyt eteen- vaan taaksepäin.
Nyt tilanne on onneksi muuttunut niin monella tapaa paremmaksi, että vuodenvaihteen lähestyminen tuntuu pikemminkin ilahduttavalta: tänäkin vuonna sain aikaan valtavasti asioita! Elämäni on järjestyksessä ja nousujohteessa!
perjantai 6. joulukuuta 2013
Terveisiä muuttolaatikoiden keskeltä
Viime viikot ovat olleet niin kiireisiä, etten ole ehtinyt istahtaa blogini ääreen.
Ensin meni viikko pakatessa, sitten viikonloppu muuttaessa, nyt on mennyt viikko laatikoita purkaessa. Silti muutto tuntuu olevan vasta puolivälissä.
Jo kesällä tiesin, että muuttaisin viimeistään syksyllä. Yritinkin jatkuvasti hankkiutua eroon kotiini siunaantuneesta ylimääräisestä roinasta, mutta hamsterin luonteella se ei oikein onnistu.
Nyt sitten kiroan kotona muuttolaatikoiden keskellä.
Onneksi myös tässä päässä voi heittää roinaa pois. Pari mattoa menee ainakin roskikseen, isovanhemmilta perityt huonekalut saattavat mennä pirstaleiksi tai kierrätyskeskukseen.
Vanhentunut elektroniikka on tietysti se isoin ongelma. Tietokoneenraadot täyttävät nurkat, rikkinäisistä kasettisoittimistakin on tällä luonteella vaikea irtaantua.
Kaikkein vaikeinta minun on luopua kirjoista, joita kotini on täynnä. Humanistisia tieteitä, dekkareita ja muuta kaunokirjallisuutta riittää kymmenien hyllymetrien verran.
Silti tavoitteenani on saada ensimmäistä kertaa elämäni aikana asunnosta koti, jossa olohuoneessa ei ole ensimmäistäkään kirjahyllyä.
Saa nähdä, onnistunko.
Ensin meni viikko pakatessa, sitten viikonloppu muuttaessa, nyt on mennyt viikko laatikoita purkaessa. Silti muutto tuntuu olevan vasta puolivälissä.
Jo kesällä tiesin, että muuttaisin viimeistään syksyllä. Yritinkin jatkuvasti hankkiutua eroon kotiini siunaantuneesta ylimääräisestä roinasta, mutta hamsterin luonteella se ei oikein onnistu.
Nyt sitten kiroan kotona muuttolaatikoiden keskellä.
Onneksi myös tässä päässä voi heittää roinaa pois. Pari mattoa menee ainakin roskikseen, isovanhemmilta perityt huonekalut saattavat mennä pirstaleiksi tai kierrätyskeskukseen.
Vanhentunut elektroniikka on tietysti se isoin ongelma. Tietokoneenraadot täyttävät nurkat, rikkinäisistä kasettisoittimistakin on tällä luonteella vaikea irtaantua.
Kaikkein vaikeinta minun on luopua kirjoista, joita kotini on täynnä. Humanistisia tieteitä, dekkareita ja muuta kaunokirjallisuutta riittää kymmenien hyllymetrien verran.
Silti tavoitteenani on saada ensimmäistä kertaa elämäni aikana asunnosta koti, jossa olohuoneessa ei ole ensimmäistäkään kirjahyllyä.
Saa nähdä, onnistunko.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)