sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Seuraavaa työpäivää odotellessa

Viikonloppu on mennyt mukavasti. Olen katsellut YouTubesta vanhoja 1980-luvun kotimaisia musiikkivideoita - lähinnä siksi, että television kaukosäädin ei ole vielä putkahtanut esiin muuttolaatikoista. Kotini nurkissa on nimittäin vielä viitisentoista muuttolaatikkoa enemmän tai vähemmän täynnä tavaraa.

Huomenna on taas työpäivä. Parin viime vuoden aikana olen oikeastaan oppinut nauttimaan työpäivän odotuksesta - enää sunnuntai ei kulu seuraavaa työviikkoa ahdistuneena odotellessa. Tämä johtuu varmasti osaksi siitä, että minulla on mukava työ, osaksi siitä, että ymmärrän työn tarpeellisuuden omien raha-asioideni hoidossa. Tällä hetkellähän minulla on työ, jonka palkka riittää enemmän kuin mukavasti elämiseen. Työstä saamani eurot auttavat minua myös maksamaan vanhoja velkoja, joita minulle ehti kertyä hulivilivuosinani.

Onneksi olen oppinut, että verkon houkutuksille ei kannata antaa sijaa. Tänäänkin eksyin vanhasta tottumuksesta joillekin kulutusluottoja ja pikalainoja esitteleville sivuille, joiden mukaan pikavipit ovat aivan normaali tapa huolehtia elämän satunnaisista menoista.  Joillekin niin saattaa ollakin. Itse olen huomannut, että minulle jo pieni 100 e pikavippi voi koitua kohtalokkaaksi uuden vippikierteen aluksi. Hyvinvointini ja oman taloudellisen asemani kannalta on tärkeää, että en anna pirulle pikkusormea: minun on tienattava rahaa rahoittaakseni oman kulutukseni. En voi elää yli varojeni edes väliaikaisesti. Se ei kertakaikkiaan käy, jos haluan pitää elämäni järjestyksessä. Oikeastaan minun pitäisi tietysti pysytellä erossa kaikista eri lainamuodoista: siksi minulla ei tällä hetkellä ole käytössäni edes luottokorttia, vaikka luottotietoni ovatkin kunnossa. En nimittäin koskaan onnistunut sähläämään asioitani niin huonoon jamaan, etten olisi saanut lopulta laskujani maksettua.

Monella muulla tapaa elämäntapani oli pitkään kestämätön. Poltin kynttilää sen molemmista päistä, mikä olisi tietysti  voinut koitua kohtaloksi.

Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt. Sen vuoksi menen huomennakin aamulla kahdeksaksi töihin - onnellisena ja tyytyväisenä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti