tiistai 24. joulukuuta 2013
sunnuntai 15. joulukuuta 2013
Seuraavaa työpäivää odotellessa
Viikonloppu on mennyt mukavasti. Olen katsellut YouTubesta vanhoja 1980-luvun kotimaisia musiikkivideoita - lähinnä siksi, että television kaukosäädin ei ole vielä putkahtanut esiin muuttolaatikoista. Kotini nurkissa on nimittäin vielä viitisentoista muuttolaatikkoa enemmän tai vähemmän täynnä tavaraa.
Huomenna on taas työpäivä. Parin viime vuoden aikana olen oikeastaan oppinut nauttimaan työpäivän odotuksesta - enää sunnuntai ei kulu seuraavaa työviikkoa ahdistuneena odotellessa. Tämä johtuu varmasti osaksi siitä, että minulla on mukava työ, osaksi siitä, että ymmärrän työn tarpeellisuuden omien raha-asioideni hoidossa. Tällä hetkellähän minulla on työ, jonka palkka riittää enemmän kuin mukavasti elämiseen. Työstä saamani eurot auttavat minua myös maksamaan vanhoja velkoja, joita minulle ehti kertyä hulivilivuosinani.
Onneksi olen oppinut, että verkon houkutuksille ei kannata antaa sijaa. Tänäänkin eksyin vanhasta tottumuksesta joillekin kulutusluottoja ja pikalainoja esitteleville sivuille, joiden mukaan pikavipit ovat aivan normaali tapa huolehtia elämän satunnaisista menoista. Joillekin niin saattaa ollakin. Itse olen huomannut, että minulle jo pieni 100 e pikavippi voi koitua kohtalokkaaksi uuden vippikierteen aluksi. Hyvinvointini ja oman taloudellisen asemani kannalta on tärkeää, että en anna pirulle pikkusormea: minun on tienattava rahaa rahoittaakseni oman kulutukseni. En voi elää yli varojeni edes väliaikaisesti. Se ei kertakaikkiaan käy, jos haluan pitää elämäni järjestyksessä. Oikeastaan minun pitäisi tietysti pysytellä erossa kaikista eri lainamuodoista: siksi minulla ei tällä hetkellä ole käytössäni edes luottokorttia, vaikka luottotietoni ovatkin kunnossa. En nimittäin koskaan onnistunut sähläämään asioitani niin huonoon jamaan, etten olisi saanut lopulta laskujani maksettua.
Monella muulla tapaa elämäntapani oli pitkään kestämätön. Poltin kynttilää sen molemmista päistä, mikä olisi tietysti voinut koitua kohtaloksi.
Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt. Sen vuoksi menen huomennakin aamulla kahdeksaksi töihin - onnellisena ja tyytyväisenä.
Huomenna on taas työpäivä. Parin viime vuoden aikana olen oikeastaan oppinut nauttimaan työpäivän odotuksesta - enää sunnuntai ei kulu seuraavaa työviikkoa ahdistuneena odotellessa. Tämä johtuu varmasti osaksi siitä, että minulla on mukava työ, osaksi siitä, että ymmärrän työn tarpeellisuuden omien raha-asioideni hoidossa. Tällä hetkellähän minulla on työ, jonka palkka riittää enemmän kuin mukavasti elämiseen. Työstä saamani eurot auttavat minua myös maksamaan vanhoja velkoja, joita minulle ehti kertyä hulivilivuosinani.
Onneksi olen oppinut, että verkon houkutuksille ei kannata antaa sijaa. Tänäänkin eksyin vanhasta tottumuksesta joillekin kulutusluottoja ja pikalainoja esitteleville sivuille, joiden mukaan pikavipit ovat aivan normaali tapa huolehtia elämän satunnaisista menoista. Joillekin niin saattaa ollakin. Itse olen huomannut, että minulle jo pieni 100 e pikavippi voi koitua kohtalokkaaksi uuden vippikierteen aluksi. Hyvinvointini ja oman taloudellisen asemani kannalta on tärkeää, että en anna pirulle pikkusormea: minun on tienattava rahaa rahoittaakseni oman kulutukseni. En voi elää yli varojeni edes väliaikaisesti. Se ei kertakaikkiaan käy, jos haluan pitää elämäni järjestyksessä. Oikeastaan minun pitäisi tietysti pysytellä erossa kaikista eri lainamuodoista: siksi minulla ei tällä hetkellä ole käytössäni edes luottokorttia, vaikka luottotietoni ovatkin kunnossa. En nimittäin koskaan onnistunut sähläämään asioitani niin huonoon jamaan, etten olisi saanut lopulta laskujani maksettua.
Monella muulla tapaa elämäntapani oli pitkään kestämätön. Poltin kynttilää sen molemmista päistä, mikä olisi tietysti voinut koitua kohtaloksi.
Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt. Sen vuoksi menen huomennakin aamulla kahdeksaksi töihin - onnellisena ja tyytyväisenä.
lauantai 7. joulukuuta 2013
Kirjastossa vaihteeksi
Tänään tulin pitkästä aikaa istumaan kirjastoon tietokoneen kanssa. Kun kotini on vielä enemmän tai vähemmän sekaisin, on kirjaston työpöytä paras paikka istahataa blogin ääreen.
Periaatteessahan minulla on vapaapäivä tänään, mutta silti tekemättömät työt painavat päälle. Täytyy siis tehdä palkattomia ylitöitä saadakseni ensi viikon hommat hoidettua. Jos olisin osannut varautua tähän jo marraskuussa, voisin tietysti olla nyt kotona järjestämässä omia kirjahyllyjäni.
Niin ei kuitenkaan käynyt.
Joulun lähestyminen tuntuu tällä kertaa varsin kivuttomalta. Nuorempana joulun ja uudenvuoden läheisyys laski aina mielialaani lähelle lattialla kieriskeleviä villakoiria - taas takana yksi vuosi, jolloin elämäni ei mennyt eteen- vaan taaksepäin.
Nyt tilanne on onneksi muuttunut niin monella tapaa paremmaksi, että vuodenvaihteen lähestyminen tuntuu pikemminkin ilahduttavalta: tänäkin vuonna sain aikaan valtavasti asioita! Elämäni on järjestyksessä ja nousujohteessa!
Periaatteessahan minulla on vapaapäivä tänään, mutta silti tekemättömät työt painavat päälle. Täytyy siis tehdä palkattomia ylitöitä saadakseni ensi viikon hommat hoidettua. Jos olisin osannut varautua tähän jo marraskuussa, voisin tietysti olla nyt kotona järjestämässä omia kirjahyllyjäni.
Niin ei kuitenkaan käynyt.
Joulun lähestyminen tuntuu tällä kertaa varsin kivuttomalta. Nuorempana joulun ja uudenvuoden läheisyys laski aina mielialaani lähelle lattialla kieriskeleviä villakoiria - taas takana yksi vuosi, jolloin elämäni ei mennyt eteen- vaan taaksepäin.
Nyt tilanne on onneksi muuttunut niin monella tapaa paremmaksi, että vuodenvaihteen lähestyminen tuntuu pikemminkin ilahduttavalta: tänäkin vuonna sain aikaan valtavasti asioita! Elämäni on järjestyksessä ja nousujohteessa!
perjantai 6. joulukuuta 2013
Terveisiä muuttolaatikoiden keskeltä
Viime viikot ovat olleet niin kiireisiä, etten ole ehtinyt istahtaa blogini ääreen.
Ensin meni viikko pakatessa, sitten viikonloppu muuttaessa, nyt on mennyt viikko laatikoita purkaessa. Silti muutto tuntuu olevan vasta puolivälissä.
Jo kesällä tiesin, että muuttaisin viimeistään syksyllä. Yritinkin jatkuvasti hankkiutua eroon kotiini siunaantuneesta ylimääräisestä roinasta, mutta hamsterin luonteella se ei oikein onnistu.
Nyt sitten kiroan kotona muuttolaatikoiden keskellä.
Onneksi myös tässä päässä voi heittää roinaa pois. Pari mattoa menee ainakin roskikseen, isovanhemmilta perityt huonekalut saattavat mennä pirstaleiksi tai kierrätyskeskukseen.
Vanhentunut elektroniikka on tietysti se isoin ongelma. Tietokoneenraadot täyttävät nurkat, rikkinäisistä kasettisoittimistakin on tällä luonteella vaikea irtaantua.
Kaikkein vaikeinta minun on luopua kirjoista, joita kotini on täynnä. Humanistisia tieteitä, dekkareita ja muuta kaunokirjallisuutta riittää kymmenien hyllymetrien verran.
Silti tavoitteenani on saada ensimmäistä kertaa elämäni aikana asunnosta koti, jossa olohuoneessa ei ole ensimmäistäkään kirjahyllyä.
Saa nähdä, onnistunko.
Ensin meni viikko pakatessa, sitten viikonloppu muuttaessa, nyt on mennyt viikko laatikoita purkaessa. Silti muutto tuntuu olevan vasta puolivälissä.
Jo kesällä tiesin, että muuttaisin viimeistään syksyllä. Yritinkin jatkuvasti hankkiutua eroon kotiini siunaantuneesta ylimääräisestä roinasta, mutta hamsterin luonteella se ei oikein onnistu.
Nyt sitten kiroan kotona muuttolaatikoiden keskellä.
Onneksi myös tässä päässä voi heittää roinaa pois. Pari mattoa menee ainakin roskikseen, isovanhemmilta perityt huonekalut saattavat mennä pirstaleiksi tai kierrätyskeskukseen.
Vanhentunut elektroniikka on tietysti se isoin ongelma. Tietokoneenraadot täyttävät nurkat, rikkinäisistä kasettisoittimistakin on tällä luonteella vaikea irtaantua.
Kaikkein vaikeinta minun on luopua kirjoista, joita kotini on täynnä. Humanistisia tieteitä, dekkareita ja muuta kaunokirjallisuutta riittää kymmenien hyllymetrien verran.
Silti tavoitteenani on saada ensimmäistä kertaa elämäni aikana asunnosta koti, jossa olohuoneessa ei ole ensimmäistäkään kirjahyllyä.
Saa nähdä, onnistunko.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)