Muistaakseni ensimmäinen opiskeluvuosi oli jo loppukevään puolella, kun otin ensimmäisen pikavipin. Se on päätös, jota olen katunut pitkään ja hartaasti.
Keväällä olin vähitellen alkanut viettää enemmän "opiskelijaelämää". Baareissa en vieläkään notkunut, mutta silloin tällöin lähdin tyttöporukalla viettämään iltaa tavallisia opiskelijapaikkoja kalliimmissa tanssipaikoissa.
Kerran pankkitilin oli päässyt jo tyhjenemään uhkaavasti, ja seuraavaan opintotuen maksupäivään oli vielä puolitoista viikkoa aikaa jäljellä. Silti en osannut kieltäytyä, kun tytöt houkuttelivat minua mukaansa radalle. Niinpä hain nettisivustolla edulliseksi kehutun 200 e pikavipin, jonka ajattelin maksaa takaisin heti seuraavasta opintorahaerästä.
Ilta olikin hauska, ja kahdensadan euron vipistä riitti rahaa vielä seuraavalla viikollakin. Tein aivan kuten suunnittelinkin, ja maksoin vipin takaisin heti seuraavasta opintorahastani.
Kaikki vaikutti siis olevan hyvin. Vietin hauskan illan, maksoin vipin ja sen kovan koron ajallaan takaisin.
Silti pieni siemen jäi itämään minuun. Ja sen myötä alku vaaralliselle kehitykselle, kuten tulin myöhemmin huomaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti