Opintopisteitä kertyi sen vuoksi mukavaa tahtia - ja elämä hymyili.
Ensimmäisenä syksynä tutustuin myös ylioppilaselämään. Aikaisemminkaan en ollut mikään bileihminen, lukiovuosina muiden hurvitellessa ja tutustuessa siideriin viihdyin pikemminkin kotona vanhempieni ja nuorempien sisarusteni seurassa.
Sen vuoksi en ihan heti alkanut käydä opiskelijabileissäkään. Uusimmat hitit ja lämmin valkoviini eivät oikein vastanneet käsitystäni hauskanpidosta.
Vähitellen, syksyn hämärtyessä kohti talvea tilanteeni alkoi muuttua.
En ollut oikeastaan kiinnittänyt erityisempää huomiota miespuolisiin kavereihini, kunnes eräs kurssikaverini alkoi jutella kanssani usein kahvilassa, luentojen tauolla ja kävellessämme päärakennuksesta lounaalle Porthaniaan.
Oikeastaan taisi olla niin, että opiskelukaverini huomasivat minua aikaisemmin, että tässä saattaa piillä pieni romanssinpoikanen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti